Belle Époque Wedding Diary

Kauniit kulmakarvat tuovat särmää kasvoihin. Nypi ja värjää itse!

Kulmien muotoilussa pitää muistaa, ettei aloita nyppimään väärästä kohtaan. Jos kulmakarvojen väli on liian leveä, niin nenä näyttää myös leveämmältä. Kulmakarvan tulee lähteä nenän sieraimen päältä ja kulman nousta hiukan ylöspäin. Sitten sen tulee jatkaa siipenä alas, samassa linjassa silmän kanssa.

Kauneushoitolaan saa yleensä uppoamaan miniperheloman verran rahaa. Ihoni on onneksi parempaan päin, joten kulmakarvojen ja ripsien värjäys saa nyt riittää hoidoksi. Sen onneksi osaan tehdä itse!

Ensin yleensä pesen kasvot kunnolla. Sitten kartoitetaan kulmaviidakon raivaustarve ja piirretään linjat. Kulmakarvojen piirtämiseen on hyvä vinkki mieheltä joka on opettanut minua meikkaamaan. Tässä postaksen lopussa on Wayne Gossin vinkkilinkit kulmienmuotoiluun.

Sitten on vaan se kivuliain osuus, nyppiminen. Nypin yleensä vain kulmien alta ja jätän yläpuolen rehottamaan vapaasti. Luonto kyllä tietää, millaiset ovat luonnolliset kulmakarvat. Tärkeää on kuitenkin levittää hieman silmän ja kulmakarvan välistä osuutta ja siistiä törröttävät karvat. Tämän jälkeen naama on kyllä punainen. Tämä onkin hyvä homma tehdä kipeänä, kun on muutenkin kotona.

RefectoCil- kulmakarvojen ja ripsien värjäysainetta on varmaan ollut olemassa aina. Ihan kuin olisin pienenä nähnyt näitä jossakin. Värjään kulmat ja ripset aina kun olemme lähdössä lomalle. On paljon mukavampi polskutella uima-altaassa, kun ripsarit eivät leviä pitkin naamaa.

Käytän aina tätä samaa RefectoCil-värjäysainetta ja käyttämäni väri on usein alekorissa. Valitsin sävyksi vaalean ruskean. Omat kulmakarvani ovat ohuet, vaaleat, lähes läpinäkyvät. Nauroimme pienenä värjätyille mustille kulmakarvoille, että värjääjä oli muuttunut Mauno Koivistoksi. Meistä näytti niin hassulle, kun kasvot muuttuivat kulmakarvojen johdosta niin paljon. Vaaleilla voi olla aluksi hankalaa tottua tummiin kulmiin. Ei kannata kuitenkaan liian tummaksi laittaa, luonnollisuus on kaunista. Jos sävy on liian vaalea, voi aina uusia värjäyksen. Väri kestää minulla ainakin pari viikkoa.

On muuten ihmismäisempi olo uusien kulmien kanssa, nyt kelpaa olla tuulipuvussa leikkipuistossa.

Kulmien ja ripsien kotivärjäys on nopea toimenpide. Ja yllättävän helppo. Ainut mikä voi mennä pieleen, on kulmakarvojen muoto ja se että huuhdot väriainetta suoraan vedellä kasvoista. Aine kirvelee silmiä ihan vietävästi. Käytä aina puhdistamiseen pumpulityynyä.

RefectoCilin kulmien ja ripsien värjäysohjeet. Nämä on hyvä lukea etukäteen! Tiedän että tekemällä oppii, ihan kantapään kautta.

Kulmakarvat näyttävät siisteiltä, epämääräisien värittömien tupsujen sijaan. Kulmani eivät nyt ole vimpan päälle Hollywood kulmat, mutta itse tein ja säästin. Luonnolliset kulmat ovat minusta kauneimmat.

Ihana Wayne Goss

Meillä kaikilla on -varmasti paljon opittavaa meikkaamisesta. Häitäni varten harjoittelin YouTube-videoiden avulla häämeikkiä. Sitä kannattaa lähteä opiskelemaan hyvissä ajoin, vaikka suunnitelma B:ksi, jos homma ei menekään niin kuin on suunnitellut.

Aluksi luulin, että se on vitsi, kun mies meikkaa. Ehei. Tämä mies opetti minua meikkamaan ja on ihan tosissaan. Minua viehätti täsmälliset ohjeet. Videoissa myös kerrotaan syy, miksi asiaa ei tehdä jollakin muulla tavalla. Tässä Wayne Gossin vinkkivideot kulmakarvoista:

Ihanaa itsetehtyä pizzaa! Nyt saa pizzaa!

Hyvällä pizzapohjareseptillä leivotaan sämpylät ja pizzapiirakat. Ihanaiset pikkupizzat sopivat piknikille, välipalaksi tai yösyömiseksi.

Kotitekoinen pizza oli suosittua ennen pizzerioiden rantautumista. Kun valmis pizza on edullista, kannattaako sitä tehdä itse? Kyllä kannattaa!

Onko jollakin iltapala-ongelma? Tässä teille ideoita ysäribileiden tarjottavaksi tai juhlien iltapalatarjoiluksi. Miten olisi itsetehty pizza?

Muistan sen ajan, kun pizzaa sai vain Rossosta ja lama-ajan kasvattina ulkona ei juuri syöty. Silloin tehtiin pizza itse ja uunipellille kasattiin taikinan päälle kaikki mahdollinen. Pohja ei juuri koskaan kypsynyt lilluvasta täytteen määrästä ja pieni pala olisi riittänyt lounaaksi. Ei mikään ihme että pizzan teko unohtui.

Onneksi itsetehtyyn pizzaan ei ole pakko laittaa ihan kaikkea sitä täytettä. Olen ihastunut kotitekoiseen pizzaan, koska se on vain niin hyvää. Meiltä löytyy aina kaapista kuivahiivaa ja tomaattimurskaa. Pizza on hyvää myös pakastettuna. Kun olin viimeisilläni raskaana tein pizzaa pakastimeen, jotta ensimmäisellä viikolla vauvan tultua kotiin ei tarvitsisi ruveta kokkailemaan.

Yksinkertaisuudessaan pizza tarvitsee vain hyvän makuisen pohjan, oikein hyvää tomaattikastiketta ja juustoa. Aina voi lisätä sitten lempitäytteensä tai sen mukaan mitä jääkaapista sattuu löytymään. Päälle ripotellaan sitä ihanaa mozzarellaa.

Tässä hyväksi havaittu pizzapohjaresepti, josta saa tehtyä myös hyviä sämpylöitä. Tai sitten voi leipoa kauniita pieniä pizzapiirakoita.

Täytin pizzan jauhelihalla, sipulilla ja tomaatilla. Jääkaappi ammotti muuten tyhjyyttään, mutta onneksi pakastimeen oli jäänyt jauhelihaa.

Pizzan pitää olla mehevä ja pohjan rapsakka. Mehevyys tulee pizzaan juustosta.

Mitkä ovat sinun täytteesi?

Pizzapohja -resepti

4 dl lämmintä vettä

1/2 pussia kuivahiivaa

3 rkl oliiviöljyä

2 tl suolaa

2 tl sokeria

1 dl kaurahiutaleita

n. 5-6 dl vehnäjauhoja

Mittaa kulhoon lämminvesi. Huomioi että kuivahiiva tarvitsee 42 asteen lämpötilan. Minä käytän mittaamiseen infrapunakuumemittaria. Otan hanasta niin kuumaa vettä kuin tulee ja annan olla hetken pöydällä, niin lämpötila on oikea.

Lisää kuivahiiva, hämmennä.

Lisää suola, sokeri ja kaurahiutaleet. Hämmennä sekaisin.

Lisää öljy.

Lisää vehnäjauhoa vähitellen ja hämmennä puuhaarukalla. Lisää vehnäjauhoja kunnes puuhaarukka irtoaa taikinastaa. Lisää ihan vähän vehnäjauhoa.

Laita kulhon päälle liina ja siirrä taikina kulhoinee kohoamaan. Jos haluat kohottaa nopeasti, niin laita kulhon alle lämmintä vettä sisältävä kulho ja laita mikroon kohoamaan.

Anna taikina nousta tunti tai kaksi. Tästä määrästä tulee noin 3 peltiä pizzapohjaa, riippuen miten taikina nousi.

Kohoamisen jälkeen jaa taikina 3 osaan. Vaivaa taikinaa pöydällä ja lisää hieman jauhoja. Kun taikina on ihana pehmeä ja kimmoisa pizzapohja on valmis. Taikina ei saa jäädä kiinni pöytään. Voit kaulia taikinan leivinpaperin päällä ohueksi ja pohja on valmis täytettäväksi.

Pizzan tomaattikastike -resepti

loraus oliiviöljyä
1 kpl sipuli
2 kpl keskikokoista vartta varsiselleriä
vähän purjoa
1 kpl porkkana
500 g tomaattimurskaa
2 dl vettä
2 tl Suolaa ( maista ja lisää maun mukaan)
1 rkl Sokeria
Savupaprikamaustetta, pippuria ( mausta oman maun mukaan)

Pilko kasvikset ihan pieneksi. Kuullota kasvikset öljyssä pannulla. Lisää vesi. Anna kasvisten hautua hieman. Lisää tomaattikastike. Lisää suola ja sokeri. Kiehauta. Anna porista liedellä pienellä lämmöllä. Maista ja mausta.

Kun kastike on valmis ja kasvikset ovat pehmenneet, voit survoa kastikkeen sauvasekoittimella samettiseksi kastikkeeksi.

Pizzataikina on yleensä kohonnut tarpeeksi kun täytteet on pilkottu ja kastike on valmis.

Vinkkejä pizzan paistoon

Täytä pizzan päälle ensin tomaattikastike, sitten juusto ja sitten muut täytteet. Voit käyttää myös tomaattipyrettä, jos kastikkeen teko ei innosta. Älä laita täytteitä liikaa, lisää ihan kevyesti. Jos haluat lisätä jauhelihaa se on hyvä olla mukana tuossa tomaattikastikkeessa, kuiva jauheliha on muuten kuivaa jauhelihaa.

Tärkeää on että uuni on todella kuuma, miten kuumaksi sen nyt yleensä saa lämmitettyä. Meillä uuni oli 300 asteessa. Pizzan ei tarvitse ollaa kauaa uunissa.

Tein viime kesän runopiknikille ihania sämpylöitä ja pizzapiirakoita. Olin laiska ja levitin piirakan päälle kevyesti pyrettä, tomaatia ja tonnikalaa. Helppoa ja hyvää.

Sämpylät, pizzapohja ja pizzapiirakat tulevat samalla reseptillä. Pizzapiirakat ovat näppärää iltapalasyömistä ja ne on helppo ottaa mukaan retkelle. Tämä voisi olla kiva iltapala häihin?

Näyttävä korttipussi on kiva lahja

Kaunista korttipussia saaja voi käyttää pienien aarteiden tai korttien säilömiseen. Tämä pussikortti on menossa kihlajaiskortiksi.

Ikeasta löydettyyn tagi-lappuun kirjoitin onnittelutekstin saajille.

Sammakkoprinssi odottaa suutelijaansa. Kiss me! Siirtokuvatekniikalla saa siirrettyä vaikka oman hääkuvan pahville, puulle tai no melkein mihin vaan.

Eilen kävin alakerrassa askartelemassa. Pikkuleijonan äiti lupasi opettaa minulle siirtokuvatekniikkaa. Kolme tuntia meni ihan siivillä ja sain aikaiseksi kolme sydämen muotoista aaltopahvin palasta, joihin oli siirtynyt kaunis kuva. Yhdestä niistä näpräsin korttiviritelmän paperiaskarteluhaasteeseen ja toisesta syntyi korttipussi.

Minusta on todella hienoa, että on joku kenen kanssa voi askarrella. Oma askartelu ei ole sillon, niin pää pussissa touhuamista, vaan toisen kanssa tekeminen on uusien ideoiden ja näkemyksen vaihtoa. Pikkuleijonan äiti sai myös kortti-inspiraation ja hän jäi luomaan vielä lisää uusia hienoja kortteja.

Paperiaskarteluhaasteena oli aiheena nyt höyhen. Pikkuleijonan äiti poltti korttiin kauniit reunat ja hänen kätköistään löytyi nappeja ja enkelikuvia.

Kuvien pinnassa on steariinilla sulatettu vahamainen kalvo. Hauska tuo siirtokuvatekniikka. Voisi järjestää yhden illan askartelukurssin jos olisi osallistujia täällä Jyväskylässä. Tekniikka sopii vaikka kutsujen, pöytäkylttien ja tai hääkuvalla varustettujen kiitoskorttien askarteluun. Voi laittaa viestiä, niin voisi järjestää kurssin ennen joulukorttien lähetyspäivää.

Sain viimeinkin toteutettua korttipussi-idean kihlaparille, se oli leijunut ilmassa jo pitkään, mutta jotain ideasta puuttui. Jotenkin ollut vähän alamaissa ja nyt töytäisy uudella siirtokuva-idealla sai taas sormiini säpinää.

Tämä mustavalkoinen on kyllä kiva yhdistelmä kihlaparin korttipussiin. Juhlien jälkeen pari voi koota saamansa kortit tähän pussiin ja se on kiva säilytyspaikka ystävien viesteille ja pienille aarteille. Pussi toimii onnittelukorttina ja sisälle voi piilottaa jotakin kivaa, vaikka suklaata!

Eikö ole kiva idea?

Kävimme Kuopion matkalla Ikeassa ja sieltä tarttui ihania askartelutarvikkeita. Tagi-lappuja, silkkipaperia, paperipusseja ja uudet askartelulaatikot. Morsiamet katsokaapas tuon sunrid-kankaan hintaa!

Niin ja olen kokonaan unohtanut kertoa, että voitin paperiaskarteluhaasteen arvonnassa super ihanan askartelutarvikepaketin. Olin ihan täpinöissäni kun kirjekuori tupsahti postista. Nyt näitä nauhoja oli ihana hyödyntää Korttipussin askartelussa.

Olen niin iloinen tästä siirtokuva -ja korttipussi-ideasta että väsymys kaikkosi.

Luonto on täynnä koristemateriaalia. Kerää ennen lunta!

Askartelin oveen sydämen muotoisen kanervakranssin.

Inspiraatio iski kesken sadepäivän ja oli pakko lähteä sateiseen metsään hakemaan kanervia ja risuja. Tuulen tuiverrellessa taistelin saksien kanssa pussillisen kanervan oksia. Metsien läpi kulkevat sähkölinjat ovat parhaita paikkoja kanervien etsintään. Hyvällä omalla tunnolla niitä uskaltaa sieltä noutaa, sillä raivausmiehet pitävä linjat joka tapauksessa matalana.

Minulla jäi vähän kranssinteko hampaankoloon sieltä korttelimuseosta. Onneksi omaa aikaa askarteluun löytyy kotona öisin. Keräsin metsästä ohuita taipuisia koivunoksia, joista muotoilin sydämen mallisen pohjan. Laitoin väliin tukikepin, jotta kranssi pysyy näyttävästi kasassa. Tähän sitten lähdin rautalangalla kieputtamaan pieniä kanervanippuja. Tähän kranssiin meni koko pussillinen kanervaa ja pitkä pätkä rautalankaa.

Jos talvihäät ovat tulossa pöytään sopisi kaunis sammaleesta, kanervista ja puolukanvarvuista tehty köynnös tai pienet kranssit kynttilöiden ympärille. Nyt rupeaa olemaan viimeisiä aikoja hakea tarvikkeet ennen lumen tuloa. Kanervakranssi säilyy ulkona kosteassa, ehkä jopa kevääseen asti.

Muotoilin koivun oksista sydämenmuotoisen kranssipohjan.

Aloitin kanervakranssin punomisen ylhäältä alaspäin.

Punoin ensin toisen puolen ylhäältä alaspäin ja sitten kanervakranssin toisen puolen.

Tältä kanervakranssi näyttää takaa, tämä voisi olla koivuineen kranssin etupuoli.

Kanervan kukat ovat minusta kauniimmat ja jämäkällä pohjalla kranssi pysyy muodossaan kevääseen asti. Minusts tästä kanervakranssista tuli aika kaunis.

Hei vosiko joku ihana ehdotta hääblogini vuoden hääblogiehdokkaaksi? Ohjeet täällä.
Itse en kehtaa edes salanimellä ilmoittaa.

Aivan erityinen piha Jyväskylässä.

Toivola vanhassa pihassa vaalitaan käsityöläisyyttä edelleen. Pienet puodit ja makasiinit ovat täynnä kaikkea ihanaa hypisteltävää. Piha on mukava nähtävyys Jyväskylässä.

Kahvila Muisto on saanut nimensä pihapiirissä asuneen seppä Herman Toivolan pojan nimen mukaan. Kahvila on sisustettu mennyttä aikaa muistellen hieman romanttisesti.

Kahvila Muiston kakkutiski on täynnä herkkuja. Ihanaa suklaakakkua. Se oli, kuin oma tekemäni nakukakku. Kahvilasta saa myös lounasta arkisin ja brunsseja sunnuntaisin.

Romanttisissa puitteissa on paljon nähtävää.

Jyväskylässä aivan lähellä keskustaa Hannikaisenkadun ja Cygnauksenkadun kulmassa on hurmaavia puisia rakennuksia, siellä on Toivolan vanha piha. Vanha ylöspäin kohoava aittarivi vilahtaa ohi kääntyessämme kotiin päin ja joka kerta mietin että tuonne pitäisi mennä käymään. Kävimme pihalla päivää ennen häämatkaa ja nyt hurautimme ihan varta vasten kaupunkiin tutustumaan Toivolan vanhaan pihaan ja putiikkeihin uudestaan. Kyllä omasta kotikaupugista löytyy myös tekemistä ja kivoja paikkoja, kun vain jaksaa nousta sohvan pohjalta.

Pihan rakennuksista löytyy sepän paja, käsityöpuoteja ja kahvila. Kävimme käsityöpuodeissa ihailemassa ihania tavaroita. Sieltä löytyykin paljon lahjaideoita pukinkonttiin. Pienestä oli ihanaa kosketella pieniä tavaroita ja erityisesti pieni ihastui keramiikkaeläimiin. Pienet jalat tapsuttivat liikkeestä toiseen ja välillä kuului ilon kiljahdus, kun löytyi taas jotakin aivan ihastuttavaa. Täytyy mennä jouluostoksille ilman pientä, sillä itku meinasi tulla kun kaikki ihanat jäivät kauppaan.

Maantasosta löytyy Kahvila Muisto ja ihanat kakut. Yllätykseksemme kahviosta löytyi myös tutut kasvot. Meidän häitä emännöinyt rouva oli tullut Muistoon töihin, ihanaa! Nyt voisikin hyvillä mielin järjestää siellä pienet juhlat. Kahvila on minusta valloittava paikka! Pienelle löytyi kiva nurkkaus leikkeineen ja siellä oli myös pienet tuolit ja pöytä pienen omille kahvikesteille. Perhosmies oli ilahtunut että kahviosta löytyi Tampereen Pyynikin käsityöläispanimon oluita.

Tänne tullaan uudelleen! Kaunis historiallinen piha tarinoineen ja Muistoineen on tutustumisen arvoinen, oikein romanttinen paikka täynnä kaunista aikaa. Tämä pihan tarina löytyy Toivolan vanhan pihan sivuilta. Se kannattaakin lukea ennen vierailua. Toivolan vanhassa pihassa on mukavaa viettää laatuaikaa yhdessä.

Toivolan vanhan pihan vanhassa synnytyslaitoksessa on muutama putiikki ja kauniita käsintehtyjä tuotteita. Pieni ihastui huopahelmiin ja äiti vähän isompiin palloihin.

Pihassa on hauska karuselli.

Tunnelmalliset makasiinit ovat kesäisin täynnä puoteja. Saa nähdä mitä joulun aika Toivolan vanhassa pihassa pitää sisällään.

Niin Jyväskylä voisi olla myös mukava pikalomakohde perheelle ja silloin voisi majoittua vaikka Laajavuoren kylpylään. Jyväskylässäkin on paljon nähtävää. Tässä on linkki muihin Jyväskylän kivoihin paikkoihin.

Ihan karmeita mekkoja, mutta pakko saada!

Rare Londonin sivuilta löytyy Barbie-leikkeistä tuttuja paljetti-ihanuuksia. Liian lyhyet, liian kimaltavat, liian tiukat ja aivan liian avarat mekot! Voiko näitä ylipäätään pitää? Ihan mielettömän kaunis vyö. Kuva1, Kuva2, Kuva3.

En muista mistä päädyin tämän bilevaatteita myyvän nettikaupan sivulle. Minun piti ostaa iltapuku kaverini häihin ja Rare Londonilta puku löytyikin edullisesti. Käyn sivuilla aleiden aikaan haaveilemassa ihanista bilemekoista paljetteineen. Nämä mekot ovat, joka tapauksessa liian lyhyitä, liian avarakaula-aukkoisia ja liian pornoja, siis aivan täydellisiä Barbielle.

Keräsin teille muutaman bilemekon näytille. Kun tilasin viimeksi, niin tavarat tulivat kotiini asti noin viikossa. Netissä asiakkaat kertoivat ongelmista palautuksien ja koon vaihtamisien kanssa, joten laitoin menemään tilaan niin pidän- asenteella oman tilaukseni. Otin varmuuden vuoksi reilun koon ja kyllä kannatti. Tosin Opulence England-mekkoni kanssa jouduin tekemään "hieman" töitä. Vaikka mekot nyt mahtuvatkin päälle, niin pieni ongelma mekkojen kanssa on se, että en ole Barbie. Nyt kauniit mekkoni roikkuvat käyttämättöminä kaapissa, toivoen että omistaja keräisi viimein rohkeutensa tai hyvä haltiatar tekisi taikoja.

Tässä vielä muutamia ihania Rare Londonin mekkoa, ihan kamalia. Kuitenkin haluaisin omakseni nämä kaikki. Kuva1, Kuva2, Kuva3

Ajattelin laittaa näytille mustan paljetticoctail-mekkoni. Se on kyllä niin kamalan tyrkky. En tiedä tuleeko se vieläkään päälleni viikonlopun juhliin. Mitä sanotte?

Onkohan se kuitenkin vähän liian lyhyt ja liian avonainen? Tuleekohan helmaa nyittyä paniikin omaisesti alas? Ei tämä nyt käy, juhlissa pitää olla mukava ja itsevarma olo.

Tämä ei ole blogiyhteistyöpostaus. Tämä on lähinnä itseironiaa.

Hirveän symppaattisia marenkikummituksia!

Marengista pursotettu haamujengi odottaa vielä kakkuaan. Ihan kuin nämä veikeät haamut olisivat pysähtyneet kesken Halloween-juhlien.

Meillä piti olla Halloween-bileet tänään. Tein jo valmiiksi marengista kakunkoristeita juhlia varten. Anopin tekstiviestittelyn jälkeen päätettiin sitten lähteä hakemaan talvirenkaita ja näyttämään pientä. Haamut saavat siis odotella hetken ja juhlat siirtyvät nyt sitten jollekin muulle päivälle.

Minulla oli ajatuksena tehdä kaikkea hirveän kamalaa juhliin. Mietin mikä olisi helppo, erilainen ja näyttävä kakunkoriste. Kaikkialla on tullut vastaan hämähäkkikakkuja, ne ovat kyllä todella hienoja. Muistin että ensimmäiset marenkini olivat aika haamuja, ne voisivat ollakin hauska joukko kakun päällä. Marenkihaamujen teossa ei tarvitse samalla lailla näprätä, kuin sokerimassan kanssa.

Tein marengit normaaliin tapaan pursottamalla ympyrä-aukkoisen tyllan läpi. Käytän kertakäyttöpursotuspusseja ja Ikean pientä pursotustyllaa, ehkä isompi tylla olisi voinut olla parempi. Muuten ideani onnistui aika hyvin, paitsi jotakin tapahtui uunissa ja sileään pintaan tuli halkeama. En tiedä johtuiko se kun avasin uunin kesken kaiken ja lämpötila laski liikaa uunissa tai sitten se että käytin eri sokeria. Aikaisemmin tällä ohjeella marengit ovat onnistuneet hienosti.

Maultaan ja koostumukseltaan marengit olivat, juuri oikeanlaisia. Kovia ja rapsakoita. Leikkasin lakritsista pieniä paloja haamuille silmiksi ja painoin ne kiinni haamuihin. Sormen lämpö sulattaa lakritsia hieman ja se liimautuu kiinni. Ehkä helpompi olisi käyttää jotakin marmeladia liimaamiseen.

Näin hirveitä näistä nyt tuli! Saa käyttää, mutta ei ole pakko!

Resepti marenkeihin löytyy Kotiliesi.fi-sivuilta

Marenkihaamuista tulee eläväisen näköisiä, kun pursottaa pienellä tyllalla. Ihan kuin kummitusten kädet viuhtoisivat jo ilmaa.

Sytytetään kynttilät ja sammutetaan valot, niin alkaa marenkihaamujen Halloween-bileet.

Tuli aika symppaattisia.

Karmivaa Halloweeniä!

Osallistun alla olevalla kuvalla Pienen Linnun MakroTex-haasteeseen. Aiheena Piilossa.

Haamujengin mentyä juhlinnan jälkeen nukumaan, ihmettelimme mihin katosi pupu? Pupu oli aika hyvässä piilossa.

Hello friends of the Lavender Garden! It's nice to have you here! Happy Halloween!

Askarteluterapiaa

Askartelin yöllä läksiäiskortin ystäville. Se odottaa nyt hyllyllä kirjoittamista. Korttiin kirjoittaminen on vaikeampaa, kuin kortin askartelu. Jos kirjoitan vaan kortin sisälle: "Hei, hei! Nähdään taas!".

Minua harmittaa aika lailla, kun vastaikään saadut ystävät tekevät nyt muuttoa toiseen kaupunkiin. Tapasimme synnärillä ja he ovat myös Pienen ensimmäiset ystävät. On ollut hienoa nähdä miten Pieni ja pikkuystävät ovat kasvaneet kilpaa ja oppineet uusia asioita niiltä ihan ensimmäisiltä päiviltä lähtien. Samalla ollaan päästy ihmettelemään arjen haasteita toisen äitieläimen kanssa ja saamaan uusia näkökulmia asioihin. Onhan tämä ensimmäinen äitiysvuosi ollut kasvun paikka ihan henkisesti. Minusta se on äärimmäisen hieno asia, että he ovat olleet tuossa lähellä.

Päätin että teen niin hienon kortin, kuin osaan. Ohjasin luopumisen tuskan innoittamaan läksiäiskortin tekemistä ja otin materiaaleihin mukaan paperiaskateluhaasteen puu-punainen-villa-yhdistelmän. Luova-askartelu ilman ohjeita, malleja tai suunnitelmia oli nyt paikallaan eroterapiaksi. Olen oikeasti innoissaan tästä kortista, sillä se on ehkä hienoin tekemäni kortti ikinä. Kyllä pitää uskoa että tunteet pitää ohjastaa voimaksi kaikkeen luovaan työhön, se antaa siihen kyllä oman särmänsä.

Pohjassa käytin kohopastaa, jota kuivatetaan hiustenkuivaajalla. Aakkosleimasimilla leimasin tekstin muokatulle paperille. Askartelin viuhkan kirjan sivusta ja sen päälle liimatusta silkkipaperista. Taitoksiin liimasin hammastikut ja viuhka näytti lähes aidolta.

Kortin pohjana on valkoinen akvarellipaperi jonka päälle on tehty marokkohenkisiä kuvioita. Piirsin kuviot punaisella ja sinisellä kalligrafiatusseilla ja koko kortin päälle levitin kohopastakerroksen. Raaputin piirretyn kuvion päältä pastakerroksen pois, jotta pinnasta tulisi elävämpi. Sitten kaivoin Ikean-kultamaalin esiin ja maalasin sinne tänne kullan hohdetta. Sitä maalia, ei kai saa enää.

Käytin aikaisemmassa postauksessa tekemääni kehystä, maalasin sitä tosin vähän lisää kultamaalilla. Mieleeni tuli kuumasta Marokosta viuhka ja päätin tehdä sellaisen vanhan tyllistä, kirjansivusta ja silkkipaperista, hammastikkuja apuna käyttäen. Villahuovasta leikkasin sydämen ja tuunasin sitä hiukan. Sitten tuputin kaikkea mahdollista mustalla leimasimella ja viimeistelin tekstit kirjainleimasimilla. Kun koko olohuone oli täynnä silppua ja pieniä koristeita liimasin osat korttiin.

Tuijotin korttia, että siitä, jotain vielä puuttuu. Keksin liimata kaikki askartelusta tulleet silput kehyksien taakse tuomaan elävyyttä ja lisäsin sinne myös pöydälle jääneet villalangan pätkät. Voihan se olla, että kauneus on katsojan silmässä, mutta liika suunnitelmallisuus tappaa tunnelman. Minä sanon että tämä oli työläin ja ehkä paras kortti tähän asti.

Korttiin tuli hyvä määrä yksityiskohtia. Maalitussilla väritetty huopasydän on ihan erilainen, nyt sitä ei pidä joulukoristeena. Ikeasta ostetusta tagista askartelin "onnea"-tekstin. Sen tilalle voisi kirjoittaa vaikka "kutsu" ja näkemiin tilalle "Teresa & Tuomo". Itseasiassa tunteella askarreltu, jokaiselle lähetetty erilainen kutsu voisi olla hyvä vaihtoehto nykypäivän printtikutsuihin.

Tältä se kortti lopulta näytti.

Ai niin se isänpäiväkin on kohta! Täytyy askarrella lisää kortteja. Pitäisi varmaan tilata kuvamuki vaarille ja perhosmiehelle. Ei tarvitse askarrella, kortit voi tilata samalla. Minulla onkin tuhat kuvaa Pienestä, joista voi valita. Viime jouluna tilasin Ifolorilta mukit. Ne oli saajista aivan ihanat!

Täältä löytyy lisää kortteja

Ystävien läksiäisiin maidoton kakku ja Bye-pipareita.

Pienen pieni kakku on leivottu pienille ystävyksille. Maidottomina täytteinä on itse tehtyä hilloa, kaurajogurttia ja soijakermaa.

Koska kakku oli niin pieni se mahtui hienosti leipälautaselle. Kivan lisän kattaukseen saa lisäämällä lautasen alle jalallisen maljan.

Ihanaa sain viimein käyttää ihania ruusukuppeja ja kermakkoa. Niin kauniita nämä Pip Studion astiat, ne ovat kuin tehty kakkukesteille.

Ystäväni teki ihania läksiäispipareita. Hauskoja nuo hopeiset kuulat!

Meillä oli tänään ystäväni pienimuotoiset läksiäiset. Tytöt pääsivät kunnolla leikkimään ja viihtymään toistensa kanssa. Nuha oli päässyt yllättämään pienet kaverit, mutta onneksi ehdimme viettää pienet juhlat keskenämme. Oli mukava viettää kahvikestejä ja jutella ihan rauhassa. Pienilläkin oli seuraa toisistaan, niin oli mukava saada ihan kokonainen lämmin kuppi kahvia.

Ystävieni lähdettyä, silmät valuivat taas solkenaan. Muutto toiseen kaupunkiin on henkisesti ero sekin. Ei Suomi niin iso maa ole, mutta kyllä välimatkat aina hankaloittavat kaikkea. Ehkä kyyneleet johtuivat, kuitenkin ihan kunnon sokerihumalan nopeasta laskusta.

Mutta olen kyllä iloinen, miten hienot jutut ystävilläni toisessa kaupungissa odottavat. Niin ne asiat järjestyvät. Tekisi mieleni pakata meidänkin tavarat laatikoihin ja muuttaa myös johonkin. Ihan minne vaan. Toivottavasti meidänkin asiat järjestyvät joskus. Ystäväni toi läksiäispipareita, ne sopivat hienosti kahvipöytään. Niissä luki sympaattisesti "BYE!" HEI! ja SEE YOU!

Maitoallergikon kakku

Ai niin se kakku. Päätin, että nyt kun tytöt on jo isoja niin voisi tehdä heille ihan kakkua. Meidän pieni on maitoallerginen, niin perus kermakakkua ja ihania tuorejuustomoussea ei voinut pienten kakkuun laittaa. Sokerikin on ollut vähän "ei, ei"- listalla, mutta voihan sitä joskus kakussa antaa.

Tein muutamasta pakastemansikasta ja kourallisesta pakastevadelmia keittämällä kevyen hillon. Hillolla kostutin myös kakkupohjan. Seuraavaan välikköön päätin kokeilla kotimaista Yosa-kaurajugurttia. Yosa-jogurtti on vanhan karjalaisen reseptin mukaan kaurasta tehty jogurtin oloinen, en tiedä miksi sitä sanotaan, no eijogurtti. Se maistui kakun välissä aika hyvälle. Minun piti pilkkoa väliin banaania, mutta se unohtui. Kermaksi vatkasin soijakermaa, jonka sitten pursotin jokaiseen välikköön. Soijakerma pysyi tällä kertaa hyvin kasassa, eikä lähtenyt valumaan.

Aika suloinen tämä kakku! Pieni kakkupohja tulee näpsäkästi samalla, kun tekee isompaa kakkupohjaa. Jaan taikinan kahteen eri kokoiseen vuokaan ja täytän sitten tarpeen mukaan, milloin milläkin. Vuokia ei tosin voidella, vaan Keijuillaan.

Pienet saivat maistaa kakkujaan pahvisilta Muumi-lautasilta. Vähän piti kokeilla miltä kakku maistuu lattian kautta.

Sokerikakkupohja juomalasi-reseptillä

Onnistunein sokerikakkupohja tulee tällä juomalasireseptillä. Siinä idea on, että laitetaan kolmeen samankokoiseen juomalasiin ainekset, niin että jokaisessa lasissa on saman verran raaka-ainetta. Ensimmäiseen lasiin tulee kananmunia. Sitten toiseen lasiin tulee kananmunien verran vehnäjauhoa ja 2 tl leivinjauhoa. Kolmanteen lasiin tulee saman verran sokeria. Kun lasit ovat vierekkäin aineiden pinnat ovat samalla kohdalla.

Pika-valmistusohje:

Uuni päälle. Voidellaan vuoat. Mitataan ainekset. Muna ja sokeri vatkataan valkoiseksi vaahdoksi. Vaahtoon siivilöidään ja sekoitetaan jauhot. Kakku paistetaan uunissa 175 asteessa 30-40 minuuttia.

Sokerikakkupohjan resepti. Kakkutaikinan määrää voi lisätä tai vähentää kananmunan määrällä, pinnat tasataan vain kananmunien mukaan.

Tämä kirpparilta löydetty kastikekaadin toimi pienen kakkun vuokana. Sama malli on muuten Artican vastaavassa kulhossa.

Kerman ja jogurtin korvikkeet helpottavat maitoallergikon juhlaa. Maitoallergikolle ei välttämättä käy laktoosittomaksi merkityt tuotteet, siksi aina tulee tarkistaa onko tuotteessa maitoproteiinia. Yosa maistuu meidän yli vuoden ikäiselle pienelle ja kerman korvikkeena voi käyttää soijakermaa.

Hyvää Halloweenia!

Herkullinen cappuccinon makuinen suklaakakku on ihan kamalan hyvää. Kakun kruunaa syötävän suloiset marenkihaamut.

Suklaakakku on täytetty kahvilla höystetyllä suklaavaahdolla. Pienet suklaamurut vaahdossa ja marengin mureus tuovat kakkuun kivaa särmää.

Pyhäinpäivä kylmä käsi jo kolkuttelee ovea ja siksi päätin leipoa näitä kummitusmarenkeja. Marengit käyvät moneen kakkuun, kunhan kakku ei ole liian makea. Harmi ettei lopulta pidetty Halloweeniä kauhuherkkuineen. Ehkä ensi vuonna. Päätin hakea aikuiseen makua inspiraatiota tiramisusta ja suklaakakusta tuli suorastaan loistava kahvin ystäville. Nyt laitoin jotakin "einestä"-kakkuun ja vaahdotin pussista valmismoussea toiseksi raidaksi. Moussepussit olivat kaupassa tarjouksessa euron kappale.

Huomenna menemme serkkuni kihlajaisiin. Saa nähdä mitä ihanaa sieltä tarttuu blogiin, niin ja mitä lopulta laitan päälle. Ruokaa on kuulema paljon ja itämaista. Mekko-ongelma on edelleen avoinna ja sukkahousuja ei ole vieläkään. Onneksi mummi tulee katsomaan pientä ja voi olla että pääsen viimein laittamaan edes hiukset. Sellaista se on arki taaperon kanssa. Tuntuu helpommalta mennä leikkipuistoon, kuin lähteä kauppoihin etsimään tarpeeksi mustia sukkahousuja. Minulla on kyllä jossain mustaa maalia.

Aikamoista herkuttelua.

Onhan tässä syömistä kolmelle aikuiselle ja kolmelle taaperolle. Sokerihumala on taattu.

Cappuccinosuklaa aavekakku

AINEKSET:

Pohja:

3 kpl kananmunaa
1 dl sokeria
2,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl kaakaota
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria

Täyte1:

150 g levy tummaa suklaata
200 g tuorejuustoa
1 dl tosi vahvaa kahvia
1 dl tosi vahvaa kahvia kostukkeeksi
1 dl sokeria
3 liivatelehteä
2,5 dl kermaa

Täyte2:

Huhuu!

1 dl kermaa
1,5 dl maitoa
1 ps Dr. Oetker White Chocolate Mousse

Koristelu:

Tomusokeria
Kaakaojauhetta
Kummitusmarenkeja, katso ohje täältä

VALMISTUSOHJEET:

Kakkupohja:

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.
Voitele vuoka.
Mittaa kuivat ainekset vehnäjauho, kaakao, leivinjauhe ja vaniljasokeri.
Vatkaa muna ja sokeri pysyväksi valkoiseksi vaahdoksi.
Lisää jauhot siivilän läpi sekoittaen.
Kaada taikina vuokaan anna olla uunissa 30- 35 minuuttia uunin alaosassa.
Ota uunista ja kaada leivinpaperille. Lausu taikasanat: "Tule hyvä kakku, älä tule paha kakku".

Pese vuoka ja laita vuokaan elmukelmua.

Täyte1:

Pilko puolet suklaasta ja laita sulamaan vesihauteeseen. Itse nykyään lasken kuuminta vettä mitä hanasta tulee kulhoon ja laitan toisen vuoan kellumaan kulhoon ja laitan siihen suklaat sulamaan.

Pilko toinen puoli pieneksi suklaarouheeksi. Pandan tummasuklaa on hyvää ja sen kääreen päällä on hyvä pilkkoa, suklaa irtoaa hyvin kääreestä ihan kaatamalla.

Nosta tuorejuusto pöydälle.
Keitä vahvaa kahvia.
Laita liivatelehdet uimaan kylmään veteen.
Mittaa lämmin kahvi kattilaan ja lisää siihen hieman sokeria.
Purista liivatelehdistä ylimääräiset vedet pois ja laita ne kahviin sulamaan.
Sekoita sula suklaa ja tuorejuusto keskenään ja sekoita siihen kahviliivateseos ja loppu sokeri.
Vatkaa kerma ja sekoita varovasti suklaaseokseen. Lisää jäljelle jäänyt suklaarouhe.

Täyte2.

Vatkaa aineet kylminä keskenään n. 2 minuuttia

Kakun kokoaminen:

Leikkaa kakkupohja kolmeen kerrokseen.
Laita kakkupohjan päällikerros ensin vuokaan. Kostuta kakkupohjakerrokset vahvalla kahvilla, jossa on hivenen sokeria.
Lisää puolet valkoisesta Täyte2-kerroksesta.
Lisää puolet suklaavaahdosta.
Lisää kakkupohja ja muista kostuttaa.

Böö!

Lisää valkoisen vaahtokerroksen loppu.

Lisää suklaavaahdon loppu.

Jos vuokasi on liian matala, voit pyöräyttää elmukelmua vuoan yläosaan ja kakun ylimenevään osaan. Katso että elmukelmu on kiinni vuoassa. Yleensä mousset jähmettyvät hyvin, joten ei pitäisi tällä ohjeella valua.

Anna jähmettyä yön yli.

Ota ylimenevää osaa suojaavat elmukelmut pois.

Käännä vuoka kakkulautaselle ja vedä pois elmukelmuja apuna käyttäen.

Lisää päälle kaakaojauhetta siivilän läpi koristeeksi ja vähän tomusokeria.

Lisää marenkihaamut. Marenkihaamujen ohje löytyy täältä:

Ota valokuvia paljon ja syö hartaudella.

Bööö!

Näille pienet lakuhatut päähän ja haamut muuttuvat lumiukoiksi. Hyvää Halloweeniä!

Halloween kelttien uusivuosi

Jack O'Lantern kurpitsalyhdyt ovat Halloweenin symboli. Lyhty näyttää hurjalle kun liekki lepattaa lyhdyn sisällä.

Kaiversin karmivan naaman lyhdyn molemmille puolille. Kurpitsa on sisältä melkein ontto, sen sisällä on vain siemennöyhtää joka on helppo vaikka käsin kaivaa pois.

Mietin mistä tämä Halloween on oikein lähtöisin ja mikä on taru näiden kurpitsojen takana. Ehkä tässä kaupallisessa juhlassa on ihan perääkin.

Keltit uskoivat että vuoden viimeisenä päivänä kuolleet nousevat haudoistaan kysymään tietä tuonpuoleiseen. Keltit päättelivät, että jos he näyttävät kuolleilta, niin oikeat kuolleet jättävät heidät rauhaan. Varmaankin temppu on ollut onnistunut, koska perinnettä jatketaan edelleen.

Kurpitsat tulivat Halloweenin symboliksi, kun kelttien perinteitä jatkavat irlantilaiset alkoivat tehdä lyhtyjä uudella mantereella juurikkaan sijasta kurpitsoista.

Tarina Jack O'Lanternin kurpitsalyhdystä peustuu vanhaan irlantilaiseen kansantaruun Stinky Jackista. Tämä neuvokas juoppo huijasi paholaista kaksi kertaa, ja viimeisellä kerralla paholainen lupautui ettei koskaan tule ottamaan Jackin sielua. Koska Jackin elämä oli ollut täynnä syntiä ja juopottelua, niin Pyhä Pietari ei huolinut häntä taivaaseen. Helvetin porteilla taas paholainen naureskeli, että oli luvannut ettei koskaan ota Jackin sielua. Stinky Jack jäi välitilaan taivaan ja helvetin välille elämään ikuisiksi ajoiksi ja lepattamaan liekkinä kurpitsoissa.

Aika hurjia nämä Halloween jutut!

Tein eilen meillekin pienen kurpitsalyhdyn. Jack O'Lantern valaisee nyt parvekkeella syksyn pimeyttä. Harmi, että liika neuvokkuus taisi taas osua omaan nilkkaan. Minkä luulette olevan tarinan opetus?

Kurpitsalyhtyyn tuo hauskaa tunnelmaa tuo kurpitsan sisuksen väri. Onttoon kurpitsaan on helppo saada karmivat kasvot ihan tavallisella keittiöveitsellä pistämällä. Aika nopea ja kiva askartelu!

Kynttilä on helppo laittaa kurpitsan sisälle Piltti-purkissa. Tuunasin purkkiin rautalangasta kiinnikkeet, jolloin purkin voi helposti asettaa kynttilöineen lyhtyyn.

Eläkää siivosti, tai älkää ainakaan yrittäkö huijata paholaista.

Nyt täytyy ruveta valmistautumaan. Meikkiä naamaan ja kammata hiukset. Huomasin että Stockmannilla oli -20% alennus kosmetiikasta. Se on kyllä hyvä ale MAC-meikeistä. Saakohan sen MAC-meikkeihin? Ei varmaankaan.

Pikakiharat kiireen keskellä

Tunti aikaa lähtöön ja nyt oli kiireellä laitettava hiukset. Nyt sain nähdä Rapunzel of Swedenin Beachwave curling ironin tositoimissa. Hyvällä kihartimella kihartaminen on nopeaa.

Juhliin valmistautuminen on aina yhtä kaaottista. Minulla oli ollut vaateongelma ja sen olin saanut viimein ratkaistua, kun kummitytöltäni tuli facessa viesti: "Laita se musta. Piste". Eipä siinä kai voi muuta tehdä?

Sitten tuli vastaan hiusongelma. Kieputin hiukseni nutturalle, mikä on aina hyvä ja varma ratkaisu. Avonainen mekkoni oli kuitenkin edelleen liian avonainen mekko. Avasin hiukset ja päätin testata Rapunzel of Swedenin lähettämää hiustuotesettiä. Heillä oli yhteistyökampanja bloggareille, ja sain tilata hiustenmuotoilusetin maksutta. Luulin että paketissa olisi hiuspidennyksiä ja lisäkkeitä, mutta yllätykseksi paketissa oli testattavaksi Beachwave -kiharrin. No nyt pääsin testaamaan laitetta tosipaikan tullen. Tunti oli aikaa lähtöön.

Mukana paketissa oli kiharrin, hanska, harja, Shine drops-nestettä ja ohjevihko. Ohjevihkossa oli hienosti tehty ohjeet, joten ei tarvinnut miettiä miten homma tehdään. Kokeilin jo aikaisemmin Shine dropseja ja ne saivat hiukset kiiltävämmän ja terveemmän näköisiksi, se johtui varmaankin silkkiproteiinista. Nestettä olisi voinut hankkia ihan muutenkin.

Paketissa tuli mukana ohjevihko, ja näillä ohjeilla mentiin.

Kirosin, kun poltin sormeni. Rauta oli todella kuuma. Vanha rautani ei ollut läheskään näin polttava. Nöyrryin ja laitoin hanskan käteen, auttoi kummasti. Kello tikitti hirveää vauhtia. Hikoilin, kieputin ja kieputin. Äitini kävi ottamassa tilannekuvia ja pyörin vessassa paniikissa. Onneksi olin saanut pienen päiväunille meikkauksen puolessa välissä. Se olisi vielä puuttunut että, pieni olisi halunnut syliin kun kiire on pahimmillaan. Silloin ainut vaihtoehto olisi äitinuttura ja leikkiä Ihhahhaaata loppu valmistautumisaika.

Tietenkin kiireen keskellä kihartaminen on todella vaikeaa kärsimättömälle ihmiselle.

No niin pitää sanoa, että en osaa hiuksiani laittaa. Minulla on varmaankin vain kerran vuodessa hiuslakkaa hiuksissa ja kiharoita oli viimeksi kai omissa häissä. Ihan hyvinhän tämä lopulta meni. Kai se on ihan hyvä hypätä oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja tulipa melkein Barbie-tukka. Ihan jees!

Tosin hiukseni tekivät temput taas kerran ja päättivät suoristautua kahden tunnin jälkeen. Pitää varmaankin kokeilla toisenkin kerran eri kiinnitysaineella tai pyytää Henna taas apuun. Häihin Henna sai kiharani pysymään koko päivän ja korjattua juuri toisesta kampaamosta tulleen kaasoni lätsähtäneet kiharat kestäviksi. Onko teillä vinkkejä mikä olisi hyvä lakka? Miten saan kiharat pysymään tässä painavassa olkitukassa?

Tämmöiset kiharat lopulta tulivat. Ehkäpä kokeilen kihartamista uudelleen ihan ajan kanssa, ilman kiirettä. Niin lopulta ne beiget sukkikset päätyi jalkaan, kaupat olivat pyhäinpäivänä kiinni.

Kihlajaisjuhlien yllätyskäänne

Myrskylyhty loi taianomaista tuntua vihkimiseen vanhassa riihessä. Olimme saaneet kutsun isoihin kihlajaisiin mutta juhlan luonne muuttui täysin, kun morsin asteli juhlakansan eteen valkoisessa puvussaan.

Olin jo kovasti valmistautunut serkkuni kihlajaisjuhliin. Ihmettelin vähän miksi kihlajaisiin oli tullut kutsu Jyväskylän yhteen tunnetuimmista hääpaikoista Majakoskelle. Ajattelin heti, että nyt haiskahtaa häiltä. Sitten ajattelin, että no miksi ei isoja kihlajaisjuhlia? Isoilla kihlajaisjuhlilla saa ainakin tyydytettyä morsiamen häänälän muutamaksi vuodeksi.

Tykkäsin kovasti luonnonmukaisista koristeista. Purkit oli koristeltu lyhdyiksi pellavanarulla.

Paperinaruvalaisimet toivat juhlatilaan lämmintä tunnelmaa. Hääparin ystävien työnjälki näkyi selvästi ja oli ilo katsoa ja kuunnella salassa tehtyjä ohjelmanumeroita. Kaasojen lauluesitys jäi erityisesti mieleen. Hienosti he olivat saaneet pidettyä salaisuuden.

Ikkunaan oli tehty voilee kankaasta tasseliverho. Aivan ihana idea! Bändi soitti vain hyviä biisejä.

Menimme juhlapaikalle vanhaan riiheen ja kihlapari otti heti ovella vastaan vieraita hymyssä suin. Serkkuni kihlatulla oli päällään hieman arkisempi lila mekko ja sanoin kätellessämme että: "onnea ja tervetuloa vähän lähemmäksi sukua". Voi miten lähellä sukuun tuloa hän lopulta oli!

Katselimme ympärillemme ja vieraita oli hämyisessä riihessä satapäin. Kaikki olivat pukeutuneet juhlavasti ja tunnelma oli hyvinkin odottava. Serkkuni tuli hetken kuluttua mikrofonin ääreen ja piti puhetta parin yhteisistä vaiheista. Olin kovasti iloinen, miten hänellä on lahja ottaa tila haltuunsa. Hän päätti puheensa siihen että: "tähänkö on suhteessamme lopulta tultu että hän pitää puhetta yksin ja kihlattu on ties missä?". Sitten hän kutsui bestmanit ja kaasot yksitellen eteen ja sydämeni alkoi läpättämään ja silmäni kostuivat. Tajusin siitä hetkestä, että nämä ovat häät!

Joku kaasoista kantoi myrskylyhdyn valaisemaan tumman riihen lattialle avatakseen eteensä käytävää. Musiikki soi odottavasti. En edes muista mikä kappale oli, tai tuliko se nauhalta vai akustisesti, mutta musiikki kieputti meidät mukaan tähän tunteikkaaseen näytelmään. Pienen hetken kuluttua herkkässä valkoisessa pitsipuvussaan isänsä saattelemana saapui esiin serkkuni tuleva vaimo, niin kauniina, herkkänä ja hentoisena. Silmäni alkoivat valua kyyneleitä entisestään. Hämyinen riihi ja lepattava myrskylyhty varjoineen toivat tilanteeseen oman mystisen tunnelmansa ja yllätyksemme naulitsi meidät tuijottamaan kyynelsilmin parin vihkimistä.

Ihan liian romanttista, ihan kuin sadussa.

Yksi ohjelmanumeroista oli jälkiruokahuone! Siis huone! Kaikki näytti herkulliselta ja ne olivat laitettu esille puulevyjen päälle. Puinen leipäuurna oli huikea! Näiden vieressä oli kakkutelineeseen aseteltu jättimäinen määrä hedelmiä.

Suosikkini booleista oli omena. Sitten huoneessa oli jättimäinen pöytä, joka oli täynnä kakkuja, piirakkaa, rockyroadia, leivonnaisia, karkkeja, mousseja, juustoja ja lukematon määrä muita herkkuja.

Hääkakkuna toimi sacherkakku, jonka päälle oli aakkoskynttilöistä koottu parin nimi. Kakunleikkauksen tilalla oli kynttilöiden puhallus. Ihan mielettömän hyviä kakkuja oli monta, monta erilaista. Tätini on juhlaihminen henkeen ja vereen ja jälkiruokahuone on ollut hänen pitkäaikainen haaveensa. Heillä on ollut suunnaton työmäärä, mutta kaikki oli varmasti sen arvoista.

Tuolla vasemmassa yläkulmassa oleva pähkinätriplasuklaaherkku oli yksi suosikeistani. Kaikki maistuivat herkulliselta ja kaikkea olisi tehnyt mieli syödä ja nautiskella.

Ihanat kihlajaiset ja häät samassa paketissa. Nautimme olostamme ja oli aivan ihana huomata miten iso joukko ihmisiä oli samaan aikaan hyvin onnellisia.

Sokerimassakokeiluja isänpäiväkakkuun

Muovailin isänpäiväkakkuun koristeita sokerimassasta. Kokeilen tehdä kakusta leikekirjamaisen ja tein ensimmäisen erän koristeita. Kirjaimet eivät menneet niin, kuin Strömsössä. Täytyy kokeilla uudelleen, kun sauna ei ole päällä.

Sain kauniit sokerimassasydämet piparimuotilla ja painamalla reunoihin kuviot. Viimeistelin sydämen painamalla elmukelmun läpi kauniin leimasin kuvion.

Viime yönä päätin harjoittelin sydämien tekoa sokerimassasta. Kävin ostamassa Decolasta lisää sokerimassaa alekorista ja päätin testailla miten saisin luovuuden johdettua johonkin. Onneksi isänpäivä on tulossa, joten pystyn käyttämään tekeleeni isänpäiväkakussa.

Meillä oli kansalaisopiston keramiikkakurssilla lasitusta ja intouduin muovailuun ihan täysin. Savestahan tulee ihan hyvä, kunhan sen "maalaa". Muovailin pupua savesta ja se näytti ihan M.A. Nummiselta pupuasussaan. Minulla on kurssilla uusi vierustoveri ja hänen instagramissaan oli kuvia kauniista sydämistä. Niistä sainkin lisää potkua sokerimassaharjoituksiin kotona.

Päätin tehdä myös piparkakkumuotilla sydämiä. Sokerimassan kanssa on varmaankin parempi käyttää muotteja, jotta tulos on kerralla ja helposti launis. Koriste ei ole kuitenkaan pitkäikäinen aarre. Kakku on koristeineen kauneimmillaan lopulta vain lyhyen ajan, sen silmänräpäyksen ennen huudahdusta: "Käykää pöytään! ".

Sokerimassakirjaimet tuottavat edelleen päänvaivaa. Luulen että minun pitäisi antaa massan kuivahtaa vähän ja kokeilla uudelleen. Voihan se olla että lämmin sauna lämmitti ja kosteutti huoneilmaa sen verran että massa vain pehmeni liikaa. Läimäyttelin viivaimia pöytään ja pyrin jauhottamaan muottiviivaimet tomusokerilla ennen massaamista. No näistä tuli nyt tämmöisiä. Täytyy kokeilla tänään uudelleen toisella massalla. Edelliset kirjaimet onnistuivat paremmin. No pitää muistaa että olen vielä harjoitteluasteella näiden kanssa.

Tein minä muutakin, mutta perhosmies esilukee blogini ja täytyy yrittää pitää yllätys. Muita viikon kuulumisia on yllättävä nipullinen kirjeitä ja posteja. Minulle tuli ihania ja positiivisia yllätyksiä syksyyn. Näyttäisi siltä että suotuisat tuulet puhaltavat. Varmaankin näihin juttuihin palaan vielä. Ei uskalla vielä hehkuttaa, koska karma näyttää silloin kyntensä. Sen verran voin paljastaa että yksi kirjeistä oli vaaleanpunainen, ihania salaisuuksia.

Viikonlopuksi odottelen kuvia Ifolorilta. Tilasin 100 kappaletta eri kokoisia kuvia pienestä. Oli kyllä hirveä valinnan vaikeus. Niistä saa sitten kehystettyä vaarille lahjan. Olisi varmaan pitänyt tilata kuvat kuvakirjana. En tiedä jaksanko tehdä pienen kuvista leikekirjamaista albumia.

Ihan hauskaa sokerimassapuuhastelua.

Tykkään tuosta KotiHyvän massasta, se on mukavan napakkaa ja siinä on kaunis kiilto. Renshawin valkosuklaan makuinen kuorrute oli hyvää, mutta sitä oli aika vaikea muovailla. Tähdet onnistuivat kyllä hienosti ja massaan tulee matta pinta. Dr Oetkerin sokerimassa on tuo hempeän vaaleanpunainen. Se on helposti muovailtavissa pienen kuivahtamisen jälkeen, massa on todella pehmeää.

Olishan nämä sokerimassasydämet olleet vähän synkkiä sinisenä, no meidän iskälle kelpaa onneksi pinkki.

Lisää sokerimassa-askarteluja
löytyy täältä.

Erikoisen ihana kahvila Kuopiossa

Kuopion keskustassa on aivan suloinen Kahvila Kaneli. Tunnelma kahvilassa on kuin olisi astunut ihan uuteen maailmaan. Kahviossa käynti sopi hyvin tunnelmaiseen kauniin ajan metsästysretkeen.

Kahvilan pöytänä oli pieni ompelukoneen pöytä, jonka puuosa oli maalattu syksyn suosikkivärillä.

Pieni halusi oman korvapuustin ja se olikin hyvä valinta. Söimme perhosmiehen kanssa kakkupalan puoliksi. Pullasta jäi vielä iltapalaa hotellihuoneeseen.

Muistatteko kun pyörimme Kuopion kortteleissa ja kaupunkia ympäri tutustumassa ihaniin taloihin? Jättikokoiseen muistikorttiini oli kätkeytynyt vielä kuvia ihanan erikoisen suloisesta Kahvila Kanelista. Hyvin pieni kaksikerroksinen kahvio pysäyttää Kuopion katukuvassa. Kauniit somisteet pakottivat rynnistämään kahville, vaikka viereisessä ravintolassa oli syöty mahtava lounas.

Kahvila on aivan ihana leikekirjamaisesta sekamelskasta huolimatta tai pikemminkin sen vuoksi. Esille on kaivettu kaikki mahdollinen vähänkin kaunis juttu. Ystäväni pyörittelisi päätään täällä, koska hän jo kotiammekin kutsuu tavaramuseoksi. Olin ihastuksesta soikeana. Mietin että tämä olisi aika sympaattinen pieniin häihin. Voi mikä tunnelma! Nettisivujen mukaan kahvilaan mahtuu 35 henkilöä ja sen voi varata yksityistilaisuuteen. Niin voisihan pienet häät olla hauskat täällä. Eihän kaikki halua isoja häitä, vaan häät ihan sen vihkimisen vuoksi ja kahvit riittää. Kakku tosin kannattaa maistaa etukäteen, mutta luulen että joku toinen vaihtoehto olisi ollut minulle mieleisempi.

Tilasimme kahvit ja korvapuustin ja palan suklaakakkua. Pitää nyt sanoa että sitä kakkua en tilaisi enää, mutta korvapuusti oli hyvää. Kahviossa olisi mukava viettää rauhallista aikaa ilman pientä, jutustella ystävien kanssa ja nauttia teestä. Pienellä oli kiire uusiin seikkailuihin, sillä kahviossa kiipeily ei tuntunut tällä kertaa hauskalta. Jouduin hörppäisemään kuppini tyhjäksi ja ottamaan pullan mukaan, mutta minä palaan vielä ja saan hetkeni!

Minulle iski jokin ihmeellinen pöpö. Ääneni lähti kokonaan. Nyt kun yritän puhua kuuluu vain epämääräistä pihinää, ja uskokaa tai älkää kaikki tärkeät puhelut tulevat silloin, kun oikeasti ei voi puhua. Nyt on kokeiltu konjakkikurlausta, teetä, hunajaa, turkkilaistanuhateetä, eucalyptuskarkkeja, C-vitamiinia ja AB-jugurttia. Onneksi perhosmies on laulanut puolestani Ihhaata ja Piippolan vaaria ja saan huomiota viheltämällä kovaa. Nyt en jaksa tehdä mitään!

Kahvila Kaneli sijaitsee Kuopion keskustassa Kauppakatu 22:ssa, entisen pankin kainalossa.

Vierailumme aikana saimme ihastella kauniita rakennuksia ja hotellimme läheistä puistoa.

Pitää varmaankin tehdä postaus hotellistamme Kunnonpaikasta erikseen. Nyt oli muuten hyvä tarjous Pirkka-lehdessä meidän Hotellista. On kyllä ihan hyvä tarjous, vaikka lähtisi uudelleen. Mutta Bookingin kautta hotelliyöt Kunnonpaikassa olivat viimeksi halvemmat.

Lisää Kuopion reissusta löytyy täältä

Hys! Täällä järjestellään vauvajuhlia salaisesti!

Moikka! Minä olen mammaliinin ylisöpö sokerimassapupu ja koristan hempeän pinkkiä Baby Shower-kakkua. Yes, Yes!

Ihanaa, ihanaa, ihanaa! Tänään on se Baby Shower-päivä. Olemme niitä kaikessa hiljaisuudessa järjestelleet ystävälleni. Kuten jo varmaan nyt arvasitte kaikki koristeet eivät olleet isänpäiväkakkuun, vaan osa koristeista on tarkoitettu kaksikerroksiseen prinsessaunelmapupukakkuun!

Tiedättekö en ole koskaan tehnyt mitään näin kaunista! Istun nyt autossa ja kakku on pakattuna kylmälaukkuun edessäni. Onneksi voin ison työn jälkeen hehkuttaa miten tuli oikeasti hieno. Toivottavasti saamme kakun ehjänä perille.

Pupun kakun koristeeksi tein helpon Youtube-ohjeen mukaan valkosuklaan makuisesta sokerimassasta. Yllättävän helposti sain söpön pupun aikaiseksi. Korvat olivat ongelmallisemmat, mutta ratkaisuna piti vain tehdä lyhyemmät korvat.

Kakun pohjan tein perus täytekakkureseptin mukaan 4 munalla. Välissä on itse keitetty vadelma-mansikka-puolukka-hillo, Dr. Oetkerin hylamaitokermaseokseen tehtyä mansikkakakutäytettä ja valkosuklaamoussea ja banaania. Päällä ensimmäisessä kerroksessa on hylakermasta ja Confetin-veriappelsiinin makuisesta hyydykejauheesta tehty pursotus. Seuraavassa kerroksessa Dr. Oetkerin vaaleanpunaista sugar fondant-massaa, jota käytin niissä vaaleanpunaisissa sydämissä. Se olikin helppo kaulia pieneksi levyksi kaulimella ja tomusokerilla ja sitten tuo ihana sokeripitsi.

Teen sokeripitsin teosta ihan oman ohjeen ja myös tuosta hillosta. Palaillaan näihin sitten! Nyt pitää mennä party, party!

Luulen että tämä on kaikista kakuistani kaunein.

Aivan ihana kakkupitsi on kuin tehty prinsessamaisiin unelmakakkuihin. Napit antoivat kivaa särmää, vähän kuin leikekirjassa.

Tämmöiset pursotukset tulivat. Pursotin kertakäyttöpsilla ja Heyrolin tyllasetin isoimmalla tyllalla. Tyllan pitää olla isosuinen, jotta veriappelsiinirakeet eivät tuki tyllaa.

Tämä pitää saada vielä n. 200 kilometrin päähän ehjänä.

Ihanainen kakkupitsi

Kakkupitsi on kaunis, mutta ei ehkä niin hyvän makuinen koriste. Tässä teille yksinkertainen ohje kakkupitsin tekoon. Kakkupitsi on hyvä kiinnittää kakunpäällä olevaan sokerimassaan, sillä liika kosteus pilaa kakkupitsin.

Lupasinkin teille kakkupitsin valmistusohjeen. Kakkupitsi ihastutti eilen Baby Shower-kakussa ja se on helppo tehdä muihinkin kakkuihin. Haaveilin ihanasta kakkupitsistä jo pienen ensimmäisille syntymäpäiville, mutta silloin ainut mitä sain aikaiseksi oli Failcake ja B-kakku. Kuten aina kaiken takana on oikeat välineet ja tarvikeaineet, mutta sekään ei aina riitä. Ilmeisesti kiire ja korkea ilmankosteus, ei ole hyväksi näille sokerikoristeille ja se tuli nähtyä viime kerralla. Nyt on kantapään kautta koettu, että onnistumiseen tarvitset myös kärsivällisyyttä, keskittymistä ja aikaa.

Ostin kakkupitsimuotin ja kakkupitsiainetta Confetista. Tästä paketista saa pitsit ainakin viiteen kakkuun. Mutta luulen että kakkupitsiaineissa ei varmaankaan ole suurta eroa. Ne ketkä nyt rynnistävät ostamaan välineet hääkakkuunsa, kehotan harjoittelemaan pitsejä useita kertoja etukäteen, jottei sitten mene päivä pilalle. Tässä teille ohjeet!

Kuvallinen kakkupitsiohje:

Yhteen kakkuun tarvitset: Pitsiainepakkauksen, pitsimuotin ja vettä. Confettipitsiaineen teko ohje yhdelle kakulle on: 56 ml vettä, 4 rkl pitsijauhetta, 1 tl nestemäistä pitsiainetta. Tästä massasta saat kaksi muotillista pitsiä, joka riittää yhden 28 cm ¤ kakun ympärille.

Laita uuni kuumenemaan 75 asteiseksi. Mittaa vesi ja pitsijauhe kulhoon. Vatkaa sileäksi massaksi pari minuuttia ja lisää nestemäinen pitsiaine. Vatkaa kunnes massa on sileää ja tasaista.

Lisää massa pitsimuottiin tasaisesti.

Pyyhi ylimääräinen massa pois tasateräisellä veitsellä.

Laita uunipellille ja uunii 12 minuutiksi. Uunin lämpötilan tulee olla 70 -80 °C.

Ota pois uunista ja siirrä muotti pöydälle. Massa on mennyt hiukan kasaan ja nyt levitä uusi kerros pitsimassaa vanhan kerroksen päälle. Siisti pinta veitsellä.

Laita muotti taas uuniin pitsimassoineen 12 minuutiksi.

Anna pitsin olla vielä pari tuntia kuivumassa pöydällä. Sitten voit kokeilla irtoaako massa muotista. Tärkeintä on saada neste haihtumaan massasta, jolloin pitsi on valmis käyttöön.

Kakkupitsi on valmis käyttöä varten. Tee sitten vielä toinen muotillinen. Ylimääräiset kuviot voi leikata pois saksilla ja liimata haluamaansa kohtaan tilkalla vettä. Olisi pitänyt ostaa ehkä vähän kapeampi pitsimuottimalli.

Laitan tähän vielä linkkejä nettikauppoihin mistä kakkupitsitarvikkeita saa:

Confetti
Juhlakauppa.com
Kakkusankarit.fi
Vispilänkauppa

Tämmöiset olivat ihanaiset vauvajuhlat! Pinkkiä, söpöä, ihanaa!

Vietimme viikonloppuna ystäväni yllätys Baby Showereita. Suunnittelimme salaa suloiset hattaran pinkit vauvakutsut.

Olenkin jo hehkuttanut viikonlopun vauvajuhlia. Ystävämme vietti vasta häitään ja näppärästi polttariporukasta muodostui nyt vauvakutsujen järjestäjiä. Viestittelimme salaa Facebookissa ja suunnittelimme mamman pään menoksi kaikenlaista. Minusta oli hienoa järjestellä yhdessä tutun porukan kanssa ja juhlista tuli ihanat! Ihanan pinkit ja yllätykselliset.

Saimme juonittua niin että ystäväni otti loppupäivän vapaaksi Ikea-reissua varten, sama kuvio toistui myös polttareissa. Hän meni siis toistamiseen samaan halpaan. Hih! Hänellä oli hakija odottamassa, jotta he pääsisivät suoraan töistä lähtemäään Ikean tavarataivaaseen. He kaahasivat suoraan tankkaamaan ja hakija kertoi siellä ystävälleni, että: "Voi ei lompakko on jäänyt aamulla kaverin luokse. " Ja auto kääntyi takaisin kaupunkia kohti lompakon hakuun.

Sillä aikaa samaisen kaverin luona valmistelimme kiireellä yllätyskutsuja. Yhdet koristelivat, toiset kattoivat ja minä taisin pyöriä lähinna vain ympyrää. Vitsi, miten hyvä meininki!

Ystäväni ei tajunnut yllätyksen olevan lähellä, vaikka piha oli täynnä tuttuja autoja ja yksi kantoi keskellä pihaa ylimääräistä tuolia juoksujalkaa. Hihii!

Kaikki oli viimein valmista, kun ystäväni pääsi sisään! Huusimme yllätys! Hihii! Taas jäi Ikea väliin!

Pöytä oli katettu valmiiksi pienellä lounaalla. Meillä olikin jo nälkä. Ehtoinen emäntämme oli loihtinut meille pöydän täydeltä syötävää.

Meitä oli koolla iso joukko juhlijoita. Hyvällä porukalla saa näppärästi kivat juhlat kasattua.

Tarjolla oli karjalanpiirakoita, munavoita, kasviksia, lihapullia ja juustoa. Niin ja iso kasa hedelmiä.

Saimme ihanaa alkoholitonta kuoharia Bella Ellaa, joka maistui raikkaalle ja marjaiselle. Tätä ostan itsekin seuraavalla kerralla. Näissä kannattaa luottaa ammattilaiseen.

Masu kasvaa päivä päivältä ja nyt pienellä on jo ihana pupu odottamassa halikaveria.

Yksi ohjelmanumeroista oli painon, pituuden ja syntymäpäivän arvaus. Sitten avattiin lukematon määrä pieniä lahjoja. Voi miten suloisia juttuja niistä kaivettiin esiin!

Lahjojen avaamisen jälkeen olikin taas herkkunälkä. Katoimme pöytään herkulliset kuppikakut, namit, tekemäni kakun ja kahvin. Aivan ihania herkkuja! Kuppikakut oli leivottu Kinuskikissan ohjeen mukaan.

Kahvittelun jälkeen vuorossa oli hierontaa ja saunomista. Olisi ollut pientä odottaessani ihanaa saada tällaiset juhlat.

Hip hei! Sain sähköpostiini kivan Iittalan alennuskoodin jaettavaksi lukijoilleni.

Koodilla ILOVEIITTALA -15% normaalihintaisesta valikoimasta 18.11. saakka. Koodi ei koske Vulpes-taidelasia.

Arvatkaa kuka näkee Elastisen?

Minulla on laukussa Fintelligensin sinkku odottamassa, jos MTV3 kevään ohjelmiston esittelyssä ehdin saamaan nimmarin Elastiselta. Aika hauskaa!

Heräsin jo neljältä ja nyt olen matkalla Helsinkiin MTV3 tiedotustilaisuuteen bloggaajille katsomaan miltä Maikkarin kevät 2016 näyttää. Ihmettelen miten pieni blogini on saanut kutsun näin odotettuun tilaisuuteen. Ehkä hääblogeja ei taida lopulta olla kovin montaa? No ei sillä lopulta ole niin väliä miksi olen kutsun saanut, onhan minut on kutsuttu! Hypin ajatuksissani tasajalkaa täällä bussissa nukkuvien ihmisten keskellä. Jännittää!

Tapahtumassa esitellään ainakin Tuija Pehkosen juontama Suomen ihanimmat häät-ohjelma. Ja paikalla on iso kasa suomalaisia julkkiksia kevään kotimaisista televisiosarjoista. Niin ja mikä on siisteintä tapahtumassa pitäisi olla mukana myös Elastinen! Iiik! Kaivoin levyhyllystä Fintelligensin sinkun mukaan, jos saisin vaikka nimmarin.

Tämä on juuri minun tuuriani. OnniBussissa tuli juuri kuulutus että linja-auto on 20 minuuttia myöhässä. Tuli varmaan firmalle ihan yllätyksenä, että matkan varrella on tietöitä. Jännä että varoitusta myöhästymisestä ei voi laittaa vuorolistaan, ei kai ne tietyöt ihan yllättäen hyppää tielle. Myöhästyn ainakin aamupalalta ja saattaa olla että tulee nälkä, kun tilaisuus kestää puoleen päivään saakka. Ärsyttää! Toivottavasti en myöhästy enempää

Palataan todellakin tähän aiheeseen vielä! Postaus tapahtumista löytyy täältä!

Mielenkiintoista nähdä millainen aamupäivä tästä vielä tulee. Kutsun mukaan ainakin paikalla pitäisi olla kova kaarti suomalaisia tähtiä. Aivan mahtavaa!

Silmissäni vilisi tähtiä

Cristal Snow ja hääbloggaaja Teresa Sjönberg MTV3:n pressissä. Olisi pitänyt kysyä mitä huulipunaa Cristal Snow käyttää, oli niin suloisen hempeän pinkkiä. Kuvan otti: Lola Wallinkoski.

Ehdin kuin ehdinkin eilen korkokengät kopisten MTV3:n pressiin. Siellä esiteltiin kevään 2016 kotimaista ohjelmistoa. Olin myöhässä, mutta ehdin nappaisemaan ruisleivän ja mehun ja ne kainalossa istahtamaan leffatetterin katsomoon ennen esittelyiden alkua.

Kun esiin tuli Huippujengin traileri, niin heti alkoi kiinnostamaan. Trailerissa näytettiin lumisia vuoren huippuja ja tyyppejä kiipeämässä aika huonoissa olosuhteissa huipulle. Vitsi miten siistiä. Tapasin Ihanat Cristal Snown ja Lolan jälkeenpäin, jotka kävivät myös urheilemassa vuorella. Mitenköhän kävi? Vetiköhän Janne Niinimaa muita pulkassa?

Leffateatterin lavalla esiteltiin ensi keväänä tulevia kotimaisia sarjoja. Aika tuttua huttua ja ihan kivoja uutuuksia. Sitten oli tietenkin se odotettu Suomen ihanimmat häät-esittely, josta kerron vielä lisää myöhemmin. Kävin sen juontajaa Tuija Pehkosta haastattelemassa lämpiössä. Hauskaa oli myös se että Tuija oli myös mukana Huippujengissä, uudessa sarjassa jossa tunnettuja tähtiä kiipeää vuorelle Duudsonin kanssa. Sain vaihtaa pari sanaa myös huippujengiläisten Lola Wallinkosken ja Cristal Snown kanssa.

Sitten juontajat Maria Veitola ja Roope Salminen hehkuttivat jenkeistä matkittua Saturday Night Live ohjelmaa. Ohjelmassa tietenkin samat naamat eli Aku Hirviniemi ja kumppanit tekevät komediaa, niin kuin aina ennenkin viikonlopun illoissa. No ihan kiva. Sarjassa on kyllä suosikkisarjani Kimmon näyttelijät Jussi Vatanen ja Pamela Tola. Suuntasin heidän perässään lämpiöön ohjelman päätyttyä, muuten olisinkin ollut aika pihalla.

Elastinen, hänellä oli myös esittelyssä ihan oma show Elastinen feat. Mille se Elastinen aina hymyilee?

Niin ja se kysymys miten kävi Elastisen kanssa?

Näinkö Elan? -Näin. Sainko Elan nimmarin? -Sain. Juttelinko Elan kanssa? -Joo. No mitä? Odotin innolla päästä haastattelemaan Elastista ja ottamaan pari kuvaa. Käteni vapisivat ihan hillittömästi. Kysyin Elastiselta mikä on hänen mielestään nyt se biisi, jota voi nyt fiilistellä rakkaan kanssa. Elastinen nosti katsettaan hiukan ylös miettiäkseen ja pieni lämpö nousi samalla hänen kasvoilleen. Vilahtiko Elastiselta rakkaushymy? Ehdottomasti! Elastinen vastasi että Johanna Kurkelan uusi levy on kokonaan sellainen. Kysyin varovasti että onko häitä tulossa, mutta edelleen hymyilevä Elastinen sanoi että ei. En kehdannut sanoa, että niin se serkkunikin sanoi vähän aikaa sitten. Elastinen oli aika otettu siitä että minulla oli mukanani 15 vuotta vanha Fintelligens sinkku. Jee, ja minulla on siinä nyt nimmari! Tässä teille Elastisen terveiset!

No miltä tuntui? Aika siistiä! Pitäisi varmaan käyttää oikeaa kameraa useammin. Suuntasin sitten kohti Kiasmaa ja kävin katsomassa sen hetkiset näyttelyt. Oli muuten suositeltavat näyttelyt. Mitäpä muuta äiti tekisi Helsingissä. Mietin vieläkin, miksi olin päässyt postituslistalle? Olipa erilainen marraskuinen arkipäivä.

Kaikki tällä sivulla otetut kuvat ja materiaali ovat omiani paitsi Lola Wallinkosken ottama ensimmäinen kuva. Ethän kopioi tai käytä kuvia ilman lupaani. Osallistun tällä Pienen Linnun MakroTex-haasteeseen, aiheena Marraskuu.