Belle Époque Wedding Diary

Kriiseilyä miehen joululahjasta!

Olin jo tekemässä jokavuotista listaa omista joululahjatoiveista, mutta tajusin että keskityn ihan vääriin asioihin. Minun pitää ostaa miehelleni joululahja, enkä itselleni. Lahjan ostaminen on välillä hankalaa, koska haluaisin oikeasti ilahduttaa ja hankkia jotain kunnollista ainaisten kalsareiden ja sukkien sijaan.

Päätin että ostan virttyneen takin tilalle uuden ja kaveriksi pipon ja lapaset. Lähdin etsiskelemään sopivaa settiä eri verkkokaupoista. Takin osto tulisi kuitenkin vähän ajan päästä ajankohtaiseksi, niin tässä olisi kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Kysäisin etsiessäni takkeja mieheltäni, mitä hän haluaisi, jos saisi valita kaupasta mitä vaan. Tajusin että olen kysynyt aina väärin, kun olen kysynyt mitä haluat joululahjaksi. Silloin vastauksesksi tulee aina:" En mitään." Kuulostaako tutulta?

Paljastan teille, mitä mies halusi kaupoista!

Stockmannilta:

Bodyguard takki 69,90 e

Superdry pipo 34,90 e

Nahkakäsineet 34,90 e

Mies halusi:

CAT Colorado kengät 159 e

Ellokselta:

Esprit parkatakki 139,99 e

Seger Shai 6-pipo 23,95 e

Nahkakäsineet 35,95 e

Mies halusi:

Philips stereosarja 199 e

Ellos alekoodi: 325441 25% alennusta* tilauksestasi
Tarjousehdot: Alennus koskee uutta tilausta Elloksen valikoimasta. Alennus koskee normaalihintaisia vaatteita, kenkiä, asusteita, kodintekstiilejä, sisävalaisimia, tapetteja ja mattoja. Alennus on voimassa 13.12.2015 asti, ja sen voi käyttää vain kerran. Pienin toimitettava tilaus on 25 euroa. Toimituskulut lisätään tilauksen loppusummaan. Alennusta ei voi yhdistää muihin alennuksiin tai tilaajaetuihin, ale-/kampanjahintaisiin tuotteisiin, huonekaluihin, elektorniikkatuotteisiin ja -tarvikkeisiin eikä Guest Designer -tuotteisiin.

Bootzilta:

Esprit takki 83,40 e

Mango pipo 19,99 e

MJM nahkahanskat 59 e

Mies halusi:

Ray -Ban aviator aurinkolasit 152,50 e

Bootz alekoodi : ACCESS-BOOZT, 15% alennusta asusteista!

Eksklusiivinen tarjous sinulle: Saa 15% alennus asusteista miehille sekä naisille! (Ei koske alennustuotteita tai designer-merkkejä) Alennuskoodi voimassa vain 13.12.2015

Nyt en enää tiedä mitä mieheni pakettiin käärin. Voihan se olla että pakettiin menee taas ne sukat ja kalsarit, ja ehkä tämä pipari. Onneksi tuli tuo Bootzin alekoodi, sillä saa 15% alennusta myös niistä sukista. Tänä jouluna minä sanon, etten halua mitään.

Olen tehnyt miehelleni tälläisiä kuvajoulukortteja siitä, mitä haluaisin joululahjaksi. Silloin mieheni on helppo hankkia minulle lahja. Tosin tästä lahjalistasta sain silloin tuon suklaarasian. Tämä on joulukortti on vuodelta 2010.

Illan viettoon suolaisen hyvää piirakkaa

Herkullinen suolainen piirakka on ihana suupala pikkunälkään, illanistujaisiin ja juhlien jatkoille. Voit muuntaa piirakan sisällön mielesi mukaiseksi. Muunneltava kasvispiirakkaresepti löytyy postauksen lopusta.

Ihan pienet joulut ja nopeasti nyyttikestimeiningillä kasattu pikkujoulubuffee! Leivoin suolaisen piirakan, joka on hyvä ratkaisu moneen pieneen ja suureen juhlaan. Piirakka muuttuu kevyesti kasvisvihtoehdosta, gluteenittomaan vaihtamalla vain ongelmalliset ainesosat.

Pidimme pieniäjouluja viikonloppuna lyhyellä varoitusajalla. Pari viestiä ja sitten alkoi touhuaminen. Äkkiä vain kauha heilumaan, jotta meilläkin olisi jotain tarjottavaa nyyttikesteihin.

Olipa tosiaan kivat pikkujoulut, ihana tavata muita aikusia tässä taaperoarjessa. Pikkuleijonan perhe toi pasteijoita, viiniä ja aivan ihanan pikkujoululahjan. Katselimme linnanjuhlia ja vietimme hauskaa iltaa. Meidän pieni on niin ihastuksissaan pieneen leijonavauvaan. Vieläkin meidän pieni osoittaa sormellaan ovea ja hihkaisee VAUVA!

Suolainen piirakka on aika perinteinen häiden ja muidenkin juhlien suolainen tarjottava. Piirakka on helppo tehdä pellille ja leikata siitä sitten tarjoiluastioille esille. Piirakka maistuu lämpimänä ja on hyvää ihan kylmänäkin, siksi se on helppo iltapala tarjoilun suhteen.

Tämä piirakkaresepti on iskostunut päähäni ja teen siitä muunnelman yleensa sen mukaan mitä kaapista sattuu löytymään. Se on ollut monen juhlan pelastus, kun pää on lyönyt tyhjää suolaisesta tarjottavasta. Parasta siinä on sen muunneltavuus eri ruoka-aineallergikoille. Nyt korvasin kasvisversioon lihan tofulla. Ja pienen piirakassa voi korvattiin margariinilla ja kerma soijavispillä, juustona oli myös samaa tofua, tosin maustamattomana.

Saimme ihanan pikkujoululahjan! Pikkuleijonan äiti toi meille pikkujoululahjaksi pattereilla toimivan valoköynnöksen. Leikimme valoköynnöksellä aikaisemmin ottaessamme joulukorttikuvia ja hän sattui lukemaan postaukseni, jossa kerroin niitä tarvitsevani. Hip hei! On kyllä hienot! Joulukortitkin tulivat Ifolorilta, vielä ehtii tilamaan kuvista joulukortteja, ne ehtivät ykkösluokan kirjepostiin.

Olen niin ihastunut persimoneihin! Niitä on nyt edullisesti saatavilla ja ne sopivat hyvin salaattiin ja piirakkaan. Raikasta ja makeaa!

Suolainen kasvispiirakka resepti

Ainekset

Pohja:

175g voita
3 dl vehnäjauhoa

1 dl kaurahiutaleita

1 tl suolaa

3 rkl kylmää vettä

Täyte:

50 g tuorejuustoa

1 kananmuna

50 g aurajuustoa
1 dl ruokakermaa

1 pitkulainen paprika

1/4 parsakaali

1/4 pala purjoa
1 persimoni

tofua

suolaa

savupaprikamaustetta

Valmistusohjeet

Pohja:

Lisää kulhoon vehnäjauho, kaurahiutaleet ja suola ja sekoita

Pilko voi paloiksi ja nypi se sekaisin vehnäjauhon, suolan ja kaurahiutaleiden kanssa.

Lisää vesi ja sekoita käsin vaivaamalla. Voit ottaa pienen palan taikinasta erikseen tähtikoristeita varten. Laita pohja jääkaappiin.

Täyte:

Pilko parsakaali ja kiehauta se nopeasti kattilassa vähän pehemeiksi. Kaada nesteet pois kattilassa.

Pese purjo ja paprika. Pilko osa pieniksi ja osa vähän suuremmiksi. Kuori persimoni ja pilko pieniksi.

Paista tofu pannulla öljyssä tai voissa. Anna pannun kuumentua ennen kuin laitat tofut paistumaan. Mausta tofut suolalla ja savupaprikaamusteella. Kun tofu on saanut vähän väriä kuullota pieneksi silputtu purjo ja paprika samalla pannulla. Kasvisten ei tarvitse olla kuin hetken aikaa pannulla.

Tee juustokermaseos kulhossa. Lisää kulhoon muna, ruokakerma ja pieneksi kuutioitu aurajuusto ja lusikoi tuorejuustoa seokseen. Vatkaa sekaisin.

Kokoaminen:

Laita uuni päälle 225 asteeseen.

Voitele vuoka tai levitä leivinpaperi pellille. Ota piirakkapohja jääkaapista, kauli tai painele taikina vuokaan.

Laita taikina uuniin 10 minuutiksi

Ota taikina uunista. Levitä vuokaan kasvikset ja kermajuustoseos. Laita pintaan tofu ja kuullotetut kasvikset.

Kauli erikseen otettu taikina ja leikkaa kauniita kuvioita piparimuoteilla. Tämän minä unohdin pikkujoulupiirakkaan tehdä. No, eihän sitä aina muista.

Paista uunin keskiosassa 30 - 40 minuuttia.

Tältä pitäisi näyttää piirakan koristetähden, mutta se tällä kertaa unohtui.

Kahville! Pöytä on katettu! Meillä kotona kahvitellaan aina mummoni äidin pöydällä. Samaa sarjaa on myös ikkunan alla oleva kevyt senkki. Ihania Iittalan Taika-astioita oli myös Iittalan joulueduissa!

Pikkuleijonan äiti toi feta ja pinaattipiirakoita sekä monijauhosämpylöitä. Niistä kuulemma tulee Kreikan joulu mieleen. Minusta oli aivan ihana idea täyttää lehtitaikina fetajuustolla. Suosittelen!

Huopuvasta langasta virkatut lumitähdet lasinalusiksi

Huovutetut mukinaluset tuovat pehmeyttä talviseen kattaukseen.

Virkkauskärpänen iski taas, kun siivousta tehdessäni käsiini osui huopautuvaa Joki-lankaa. Olin hamstrannut lankaa viime keväänä alelaarista, kun ajattelin virkkaavani niistä lumenvalkoisia huopaisia lumitähtiä lasinalusiksi. Onneksi kerä osui käteeni ja samoilla silmillä sain kuusi lasinalusta valmiiksi.

Koska pelkkä Joki-lanka oli aika ohutta suunnitelmiini, yhdistin langan Kelo-lankaan. Kelo taitaa olla jo loppunut tuotannosta. Ajattelin ettei langan tarvitse ihan hirveästi huopua, kunhan alustoihin tulee huopamainen efekti ja alusoista tulee paksut. Virkkasin samalla tavalla, kuin edellisissä lasinalusissa. Aloitin kuudella ketjusilmukalla, seuravassa kerroksessa jokaisen silmukkaan virkkasin kaksi pylvästä, ja samoin kolmanteen kerrokseen. Neljännessä kerroksessa on kuusi ketjusilmukkaa, joka toisen silmukan välein.

Sitten laitoin valmiiksi virkatut aluset pesupussissa pesukoneeseen ja päälle 40° ohjelma. Onneksi pyykkiä riittää, minkä kanssa aluset pystyivät pesemään. Koneessa aluset olivat huopuneet juuri sopivasti, mutta eivät olleet kutistuneet juuri yhtään. Näppärää! Annoin alusten kuivua kevyessä prässissä. Tulipa aika kivat!

Tämmöiset materiaalitestaukset on kiva tehdä helppoihin askarteluihin! Otin kameran esiin ja yritin pimeydestä huolimatta saada kuvia.

Ihana Runo-sarjaan kuukuva Hallamarja. Arabialla on vaihtunut Runojen kuvitus ja nyt sarjan loput myydään alennuksella. Käy kurkkaamassa täältä.

Meillä on mummon äidin vanha pöytä ja yritän suojella pöytää kuumilta glögikupeilta ja lautasilta. Sain viime vuonna lahjaksi ison pussillisen kanelitankoja. Ne tuovat ihanan tuoksun.

Kanelista tulee mieleen joulu!

Joki-lanka huopuu hyvin ja yksittäin käytettynä se kutistuu 40%.

Ihania nämä Iittalan Kivi-tuikut. Pieni voitti yhden lastenjuhlan arpajaisissa. Se onkin kiva joululahja.

Yritin ottaa kuvia Puttipajan instagram-kilpailuun. Valkoinen kynttilä on vähän vaikea kuvattava.

Blogiäiti on nyt vähän väsynyt

Parvekkeella tuoksui juustoinen marjapiirakka. Mehevä piirakka oli nopea ja hyvää tarjottavaa kyläilijöille.

Kolmen marjan piirakka ei kauaa saanut jäähtyä. Oli hienoa että piirakka maistui vieraille.

Ehdin pikapikaa leipomaan uunissa kypsytettävän juustokakkumaisen marjapiirakan. Äiti tuli käymään kylässä ja meillä myös piipahtivat kaupungista poismuuttaneet ystävät.

Viikonloppu meni sellaista vauhtia että ei ehtinyt oikeastaan tajuamaan mitään. Pieni pääsi esittelemään uudet opitut taitonsa mummille. Paras oli kun pieni näytti kanstanjeteillä miten tanssitaan flamencoa. Olin suunnitellut tekeväni ison kasan kesken jääneitä asioita, kun mummi oli pienen kaverina. Ehkä niitä oli kasaantunut ihan liikaa. Touhusin joulukortteja, paketoin isot joulupuukeräyksen lahjat, kehittelin virkkausprojektia, tein sisustusjuttuja ja leivoin. Nyt oli miehellänikin vapaat kädet auttaamaan touhuissa, kun pieni hyppi mummin sylissä.

Täytyy sanoa että tämä taiteilu alkamaan viemään veronsa ja nyt tuntuu pimeysväsymys olevan pahimmillaan. Kaadun sohvalle ja silmäni menisivät ihan väkisin kiinni. En tiedä, mikä saa touhuamaan ihmeellisiä projekteja, vaikka yökaudet läpeensä. Luomisen ilo kai! Onneksi pääsimme eilen mieheni kanssa karkamaan uimahallille, ja oli kiva tehdä juttuja ihan kahdestaan. Otin myös ihan kunnon päiväunet. Nyt aion antaa seuraavien päivien vain lipua eteenpäin ja herätä jouluun kun patterit ovat taas ladattu. Katsotaan miten ehdin tämän downshiftauksen kanssa postailemaan.

Tänään MakroTex-haasteena on muistot vuodelta 2015. Muistelinkin vasta mustikkaretkeämme viime kesältä, miten pieni halusi kantaa sankoaan ihan itse. Tuon ämpärin mustikoista ei paljoa riittänyt piirakoihin, mutta oli siitä ainakin iloa pienelle neidille. Samalta reissulta saimme kuitenkin tarpeeksi mustikoita tämänkin herkkuvaran leipomiseen. Mustikkaretki muistui mieleeni, kun ihmettelin miten meillä on pakastimessa mustikoita tältä kesältä. Onneksi oli tullut laitettua päiväys pakastepusseihin, niin löytyi siltä päivältä jopa kuvia.

Tässä meidän urheat marjanpoimijat. Ei mikään ihme että pieni halusi itse kantaa ämpäriä. Muistatteko tämän postauksen vielä? Se löytyy täältä. Tänään katsoin vähän pidempään tuota Lekmerin joulukalenterimainosta. Pieni tonttu näytti vähän meidän pienelle tontulle.

Saimme kesällä mustikoista mehevän mascarponepiirakan. Tajusin että tuo oli aika juustoinen makuelämys. Pienikin sai palan omaa piirakkaa ja vettä hienosta kupista.

Juustoinen marjapiirakka on helppo tehdä myös pellille. Tässä reseptissä tuorejuuston määrää on vähennetty ja korvattu munalla.

Kolmen marjan juustopiirakka resepti

Ainekset

Pohja:
100 g voita
1 dl sokeria
1 muna
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 dl kaurahiutaleita
3 dl vehnäjauhoja

Täyte:
75 g tuorejuustoa
1 dl kermaa , nyt käytin soijavispiä
1 kananmuna
2 rkl sokeria
n. 50 g mustikoita

n. 50 g puolukoita

n. 25 g vadelmia

Valmistusohje

Pohja:

Voitele vuoka.

Mittaa piirakkapohjan kuivat aineet kulhoon, lisää joukkoon pehmeä voi nypi sekaisin.

Lisää muna ja vaivaa taikinaa sekaisin kädellä. Voit lisätä tarvittaessa jauhoja.

Laita kulho jäähtymään pakastimeen hetkeksi. Laita uuni päälle 200 asteeseen.

Sekoita keskenään kerma, tuorejuusto, kananmuna ja sokeri.

Sulata marjat tarvittaessa.

Ota taikina pakastimesta ja levitä taikina vuokaan.

Paista piirakkapohjaa uunissa n. 7 minuuttia.

Ota piirakkapohja uunista, kun se on hieman kypsynyt lisää siihen marjoja ohuelti. Jätä marjoja hieman päälikerrokseen.

Levitä juustotäyte piirakkapohjan ja mustikoiden päälle tasaisesti. Lisää loput marjat.

Laita takaisin uuniin n. 30 minuutiksi.

Ota uunista ja herkuttele hyvässä seurassa.

Miltä näyttää? Maistui ainakin ihan liian hyvälle!

Virkkausbuumi jatkuu!

Ketjusilmukoilla virkattu sydän roikkuu nyt puolukan varvuissa. Tämä on vasta idean prototyyppi. Virkkaamalla saa kauniita kuusenkoristeita.

Orkideani puhkesi kukkimaan jouluksi. Aivan ihana joulukukka.

Minulla oli ajatuksena suunnitella helppo koriste virkkaamalla. Muistan, kun pienenä oli hauskaa virkata vain suoraa ketjua loputtomiin. Samaa ideaa käytin tässä itse kehittämässäni sydämessä.

Virkkasin kolme sydämen kokoista ketjuvirkkauslenkkiä ja pyöritin ne rautalangan ympärille. Rautalangasta saa sitten muotoiltua näppärästi sydämen. Tämän jälkeen virkkasin säikeitä ympäriinsä sydämen sisustassa. Lopuksi kiersin rautalangan ja sen päällä olevat virkkausketjut virkkaamalla kiinni ja tein lenkin ripustamista varten. Rumat rautalangan päät peitin liimaamalla niiden päälle helmen.

Näistä virkatuista koristeista tuli minusta aika romanttisia. Sopisi vaikka roikkumaan varpuihin häiden juhlapöytiin. Tätini häissä apujoukot olivat virkanneet roikkumaan pieniä hääkelloja ja kovettaneet ne sokeriliuoksella. Muistaakseni ne roikkuivat koivuista tehdyssä kaaressa. Näiden koristeiden kovettamiseen on käytetty liimaa ja vettä. Laitoin muovipussiin muutaman tipan liimaa ja muutaman ruokalusikallisen vettä. Sekoitin ja pyöräytin virkkaukset nesteessä. Annoin kuivua rauhassa.

Morsiamien kannattaa pitää silmiä auki joulukoristekaupoilla, sillä myynnissä on paljon kauniita sydämiä ja valoja, jotka tulevat alennusmyyntiin minä hetkenä hyvänsä. Ystäväni osti joulun alla pieniä puisia sydämiä, joihin sitten liimasi pienet nimitarrat. Sydämet oli nauhastaan pyöräytetty servettirenkaaksi. En ole ihan varma, oliko ne servettien ympärillä, oli nimittäin aika hauskat häät.

Tietenkään en luomisen tuskassani löytänyt pienempää virkkuukoukkua. Tähän kelpasi onneksi isompikin koukku. Olen ostanut virkkauslankoja kirpputoreilta, niin ei harmita jos prototyypistä tulee susi.

Pitsiset koristeet luovat romantiikkaa. Äitini virkkasi upean pallon, melkein ompelulangan ohuesta langasta pienenpienellä koukulla. Ne sopivatkin Kastehelmi- tuikkujen lomaan. Niin ja tuo lampunjalka taisi olla Pentikiltä.

Omaksi taidonnäytteeksi jäi tämä pitsinen lumitähti. Virkatun tähden virkkaukseen minulla ei ole ohjetta. Virkkasin näitä tähtiä omasta päästäni ja tuli taas mitä sattui syntymään. Käytin tähdessäkin hyödyksi ketjuvirkkausta. Melko koukuttavaa.

Huomasitko mitään erilaista?

Kirkossa raikasi jouluiset sävelet ja riitasointu

Kirkon juhlava tunnelma ja lapsuudesta tutut joululaulut toivat jouluisen mielen. Joululaulujen sanatkin kumpusivat joistakin muistinsyövereistä.

Kävimme kuuntelemassa joululauluja Joulun Sävel tapahtumassa Jyväskylän Kaupungin kirkossa. Saimme annoksen joulutunnelmaa, kun urut alkoivat soittaa tuttuja säveliä

Otin hääkirkkoaan etsiville myös muutamia kuvia kirkosta.

Sain eilen yhtä-äkkiä päähäni lähteä kuuntelemaan joululauluja Jyväskylän Kaupunginkirkkoon. Olin edellisen kerran käynyt kuuntelemassa joululauluja todella kauan sitten, kun itse olin pieni. Puin kiireellä meidän pienen mekkoon ja patistelin miestä liikkeelle. Hänelle kai valkeni vasta perillä mihin olemme menossa.

Luulin että kirkkoon tulisi paljon ihmisiä laulamaan tuttuja lauluja, mutta kirkon penkeissä oli vielä hyvin tilaa. Pieni ihmetteli kaunista kirkkoa ja tutki joululauluvihkostamme hyvin tarkkaan. Oli mukavaa päästä joululaulujen mukana joulun tunnelmaan. Lauloin varmaankin liian kovaa, ja aluksi mietin miksi nuo muut laulavat yhden kohdan aina väärin. Ihan vain pieni puna nousi poskilleni. No olkoot se sitten joulun punaa. Onneksi yleisö täällä kotona on ollut ihan tyytyväinen. Pienikin pääsi laulujen maailmaan ja hän lauloi "Ihhahhaata" hyvin onnellisena vieressäni ja mieskin näytti viihtyvän.

Joululauluvihko tutkittiin tarkkaan ja pieni istui paikallaan nätisti.

Jyväskylän Kaupunginkirkko

Käytin tilaisuutta hyväkseni ja päätin ottaa muutaman kuvan kirkosta vihkikirkkoaan etsiville. Jyväskylän Kaupunginkirkko olisi sopinut häidemme teemaan parhaiten, sillä se on rakennettu vuonna 1880. Kauniin punatiilisen kirkon on suunnitellut L. I. Lindqvistin Jyväskylän silloisen torin keskelle.

Nyt kirkko on suojassa keskellä kaunista Kirkkopuistoa ja varsinkin kesäisin näkee hääväkeä kokoontuvan kirkon pihalle. Tummasta ulkokuorestaan huolimatta kirkko on vaalea ja valoisa ja sitä koristaa tummansininen tähtitaivas. Luin juuri että yksi tähdistä olisi kuusisakarainen.

Alttaritauluna on Fredrik ja Nina Ahlstedtin maalaama alttaritaulu vuodelta 1901 ja samaisen pariskunnan töitä taisi olla esillä myös Kuokkalan Kartanossa. Muistan vieläkin hyvin taulun, koska pienen kastejuhlaa vietettiin täällä.

Alttaritauluun liittyy jännä tarina. Alun perin kirkossa oli Eero Järnefeltin teos, mutta se kai korvattiin tällä Fredrick ja Nina Ahlstedtin "Sallikaa lasten tulla minun tyköni työllä". Järnefeltin maalaus on nähtävillä Taulumäenkirkossa.

Kaunis tuo kirkon kattomaalaus.

Ympäri kirkkoa oli hyvin kauniita puisia ornamenttejä. Kirkon penkitkään eivät enää koristuksia tarvitse.

Lasimaalaukset ja kattomaalaukset ovat Bruno Tuukkasen käsialaa 20-luvulta. Mistäköhän tuo patsas on saanut tuiman ilmeensä?

Kultauksin koristeltu saarnatuoli.

Punatiilinen Jyväskylän Kaupunginkirkko näyttää ulkoapäin aika synkälle.

Kirkkoon kannattaa tehdä varaukset ajoissa Jyväskylän kirkkoherranvirastossa.

Tuomisia keramiikkakurssilta

Sain viimein tuomisia keramiikkakurssilta ja rumat purkit muuttuivatkin ihan kauniiksi kattauksessa.

Tämä linna on menossa ulos lyhdyksi. Kesällä sen pitäisi koristaa isoa ruukkua, johon aion askarrella piennen keijupuutarhan.

Sain viimein jotakin tuomisia kotiin keramiikkakurssilta. Olin aika pettynyt miltä linnani ja pöllökuppini näytti kelmeässä luokan valossa, mutta kun sain työni kotiin ja asetettua tuikun linnan sisäpihalle, niin ruma työ muuttui eloon.

On kyllä aivan ihmeellistä miten ruma voi muuttua melkeinpä hetkessä kauniiksi. Minusta jotkin keramiikkaesineet ovat olleet minusta aivan kauheita ja en olisi ikinä voinut ajatellakaan niiden kantamista kotiin.

Kattauksissakin näkee "rumia" keramiikkaesineitä tuomassa eloa pöytään ja yllättäen esineet ovatkin nyt aivan ihania. Onhan tässä pieni muotivillitys nähtävillä ja rouheita ja kauniisti lasitettuja kippoja on vilahdellut nyt joka ruokalehdessä ja instagramissa. Olisi hauskaa saada tehdä tunnelmallinen kattaus, vaikka häihin ja koristella se maanläheisesti ruokalehtien tapaan rouheasti keramiikalla.

Onkohan ajatusmaailmani vain hurahtanut kurssini myötä ja nyt näen purkkeja kaikkialla? Voihan se olla, että kun asiaan, kuin asiaan perehtyy enemmän se muuttuu aina vain kiehtovammaksi ja kauniimmaksi.

Tosin omat työni ovat vasta neljä kuukautta harrastaneen tekeleitä, mutta onneksi kehitystä tapahtuu. Nyt jatkan tonttujen touhuja sillä maanantaina pitäisi saada postitettua valmiita joulujuttuja.

Rumaa vai kaunista? Mitä olet mieltä?

Purkkini oli niin ruma että se on jo alkanut miellyttämään silmää. Se hieno juttu on että keramiikan harrastajat tekevät koko ajan lisää ja lahjoittavat töitään ystäville. Rumia-kauniita keramiikkakuppeja löytyy varmasti kirpputoreilta, silläkin kaikilla ei ole niille silmää.

Onhan tuo linna vähän erikoinen, mutta se taitaa sopiakin paremmin parvekkeen pöydälle.

Tunnelmallista viikonloppua!

Kun muuten menee pipariksi, niin piparit onnistuvat!

Herrasväen pikkuleivät ovat saaneet täytteekseen marjaisen raikkaan puolukka-mustikkamarmeladin. Näissä kekseissä on melkein kaikki kohdallaan: sulaa suussa, rapsakka pinta, marjatäyte ja sokeria.

Olen himoinnut lusikkaleipiä tai herrasväen pikkuleipiä jo pidemmän aikaan. Suussasulavat herkut ovat tuttu näky juhlapöydissä ja nämä olisivat ehdottomasti kuuluneet häidemme tarjoilupöytään. Onneksi korjasimme tilanteen ristiäisissä ja saimme sinne mummini leipomia pikkuleipiä, äitini oli myös urakoinut pikkuleipien kanssa ja omassa uunissani paistui monta peltiä eri tyyppisiä pikkuleipiä. Mutta onneksi kaikki olivat niin hyviä ja yksikään pipari ei mennyt hukkaan.

Tänään minulla piti olla tonttupajailua, mutta keskittymiseni herpaantui. Luuttusin kodin puhtaaksi ja siitä sitten monen käänteen kautta löysin itseni pyörittämässä pikkuleipätaikinaa. Ja tietenkään en voinut ottaa kaapista valmista viikunahilloa leipien väliin, mikä olisi toiminut todella hyvin sekin, vaan lähdin keittelemään omaa marmeladia. Mutta oikeasti kyllä puolukkamustikkamarmeladi palkitsi tekijänsä. Oikein marjainen kirpakkuus yhdistettynä suussasulavaan ja samalla rapeaan pikkuleipään on elämys! Reseptissä on muuten mantelia mukana, jotta se toisi vähän pureskeltavaa suussasulaviin pikkuleipiin. Mantelin voi jättää pois ja korvata vehnäjauholla.

Niin pieniä harmeja ollut viime aikoina ja se on kyllä älyttömän huonoa tuuria. Meidän eteisen lamppu räjähti. Painettiin katkaisijasta, niin kipinäleimahdukseksen ja poksauksen saattelemana lensi hehkulampun lasiosa lattialle. Luulin aluksi, että se olisi varissut sirpaleina lattialle, mutta kokonainen hehkulampun lasipallo nökötti tuolin alla. Ei, eihän se voinut hajota sirpaleiksi, sillä sirpaleet tietävät onnea. Mutta toisaalta meillä oli onnea, ettei se tullut sirpaleina alas, sillä siinä olisi voinut käydä huonosti. Nyt ollaan oltu eteisessä ihan pimennossa. Ainakin tuli samalla selväksi mitä haluaisin joululahjaksi.

Rakas joulupukki tuo minulle kaunis ja turvallinen lamppu eteiseen!

Herrasväen pikkuleipäresepti kulkee monen mummon resepteissä. Se on kulkenut muistoissamme juhlasta toiseen.

Nyt nämä pikkuleivät tulevat joulun kahvipöytään.

Herrasväen paremmat puolukkaiset pikkuleivät resepti

(n. 30 kpl)

Ainekset:

200 g voita
1 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
1,5 dl perunajauhoja
0,5 dl mantelijauhoa
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria

Valmistusohje:

Pehmitä voi mikrossa. ( älä sulata, pehmitä 7 sek riittää)

Sekoita keskenään leivinjauhe, vehnäjauho, mantelijauhe, perunajauho ja vaniljasokeri.

Otavesiin pienempi leivontakulho, niin ainakset vatkaantuvat helpommin. Vatkaa voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi.

Lisää jauhot siivilän läpi sekoittaen vähän kerrallaan puukauhalla tai kumikaapimella. Kaada siivilään jääneet mantelijauheet myös taikinaan.

Laita taikina kylmään jäähtymään. Laitoin itse hetkeksi pakastimeen ja siirsin sieltä jääkaappiin, niin taikina oli käyttövalmista nopeammin.

Tässä vaiheessa on hyvä tehdä täyte, jos ei aio käyttää valmismarmeladia.

Laita uuni lämpenemään 200 asteiseksi.

Ota taikina kaapista ja leikkaa se neljään osaan. Jätä yksi osa pöydälle ja laita muut odottamaan vuoroaan jääkaappiin.

Vaivaa taikinaa hiukan. Lisää hiukan jauhoja leivinpaperille ja kaulimeen. Kauli taikina paksuksi levyksi. Taikinan voi jättää todella paksuksi. Minulla jäi vähän ohuiksi.

Leikkaa pipari muoteilla irti. Sain onnistumaan kun muistaa käyttää jauhoja.

Laitoin pellille ja uunin keskiosaan paistumaa 7 minuutiksi. Yläosassa piparit maistuivat liian nopeasti.

Ota uunista ja halutessasi voit sokeroida piparit.

Kun piparit ja marmeladi ovat jäähtyneet kiinnitä pikkuleivät päällekäin marmeladilla. Jätä muutama keksi muillekin! Tarjoile glögin kanssa!

Pieni on saanut joulukalenteristaan hienoja piparimuotteja, joita pääsin nyt testaamaan. Pieni toimi taikinan maistajamestarina ja antoi hyväksynmän sanomalla mam mam! Seuraavalla kerralla jätän taikinan vielä paksummaksi.

Näistä saisi kyllä kivoja lahjoja! Ei tainnut tontuntouhut mennä täysin hukkaan.

Puolukkamustikkamarmeladi resepti

Ainekset:

1,25 dl puolukoita

1,25 dl mustikoita

1,25 dl sokeria

2 dl vettä

Valmistusohje:

Anna kiehua 20 minuuttia liedellä. Laita liesi pienemmälle ja anna porista pienellä lämmöllä, kunnes hillo on tarpeeksi sakeaa.

Aivan ihanaa jouluun valmistautumista sinne teille!

Osallistun tällä Pienen Linnun MakroTex-haasteeseen, jonka aiheena on joulukuu.

Kävimme herkkujahdissa Toivolan Vanhalla Pihalla

Joulupukki tervehtii iloisesti Toivolan Vanhan Pihan portilla. Joulupiha on tänään viimeistä päivää tänä vuonna.

Pihalla on ihania myyntikojuja ja kaikkea kivaa nähtävää. Kauniit kuuset olivat myytävänä 45 e kappale. Olisin meille ostanut, mutta meille ei noin iso mahdu.

Joulukiireet iskivät. Viime yönä leivoin kasapäin piparitalon osia. Tänään ohjelmassa on saunanpesu, graavilohen teko ja kaikkea pientä. Kävimme etsimässä ihania pieniä herkkuja Toivolan vanhan pihan Joulupihalta. Löysimmekin sinappia, lammasta, hunajaa ja savulohta. Meillä vietetään kinkutonta joulua, niin on ihana tehdä paljon erilaisia maistuvia ruokia, joita voi tapas-tyyliin maiskutella.

Ihana oli käydä tutustumassa, myös kuparisepän jouluun Käsityöläismuseossa. Aivan ihania vanhan ajan joulukoristeita. Voi kun osaisikin tehdä sellaisia itse.

Tänään on Joulupiha viimeistä päivää, joten vielä ehtii hakemaan herkut pöytään. Oli minulla tässä hääaihe mukana, mutta aihe on minusta niin hieno että se tarvitsee ihan oman postauksen. Hyviä jouluvalmisteluita! Nyt pitää taas mennä!

Kuparisepän taloon on tullut myös joulu. 1840-luvulla rakennettu käsityöläismuseossa pääsee kurkistamaan millaista oli joulu ennen vanhaan.

Olisipa upeaa osata veistää tuollainen risti ja kyyhkynen.

Pidä kiirettä niin ennätät vielä!

Meidän piparitalo on kellotapuli

Piparitalo on meillä tänä vuonna lumikuorrutteen päälleen saanut kellotapuli.

Piparitapulista tuli oikein onnistunut.

Sain eilen illalla valmiiksi jokavuotisen pipariprojektin, piparitalon. Meillä tuoksuukin nyt piparit ja vasta auennut hyasintti. Viime yö menikin touhutessa ja mies paketoi samalla lahjoja. Keitin päivällä ison kattilallisen marjamehua, johon laitoin mukaan mustaherukan lehtiä. Pieni oli kuumeessa, mutta mehu ja pehmeä pesä keinutuoliin saivat pienen tervehtymään. Osan mehusta nautin glöginä touhuillessani yöllä.

Piparilinnasta tuli tänä vuonna Muumin mentävä tapuli. Piirsin kauniin mallin, mutta joustin vähän suunnitelmissa. En millään jaksanut tehdä kuusikulmaista tornia. Minusta tornin katosta tuli hauska. Kokosin sen pipareista joiden keskelle olin tehnyt reiän. Ilman reikää katosta tulisi liian painava. Kokosin tapulin sulalla sokerilla ja koristelin pikeerillä, eucalyptuskarkeilla ja kookoskuutioilla. Pikeerin ohje löytyy täältä.

Laitoin tapuliin sisään Pikkuleijonan äidin antamat jouluvalot. Kiitos niistä vielä kerran!

Katto on kuin noidanhattu.

Auts! Miten on mahdollista saada piparilinnan teosta palovammat varpaaseen?

Ei tämäkään päivä mennyt, kuin Strömsössa. Sain piparilinnaa kootessani palovammoja. Ja vielä varpaaseen! Oli muuten tuskallinen kokemus. Sitten saunan ovi oli hetken auki ja varmaan kosteus teki temput ja koko piparitorni sortui. Tornin aluslevy oli murtunut ja samalla sen kiinnikkeet pettivät. Onneksi minulla oli hiukan palanut aluslevy vielä tallessa, jonka päällä torni nyt pysyy tukevammin.

Käytin viimeiset sokerimassatähdet piparitalon koristeeksi.

Tänään on vielä kovasti paistettavaa ja touhuiltavaa. Huomenna nostan jalat ylös ja syön suklaata ja nautimme perheen kanssa juhlasta.

Kiitän lukijani teitä ja toivotan teille oikein lämpöistä ja rauhallista joulua! Ottakaa glögiä ja nauttikaa joulusta!

Hei! Hei! Nähdään taas!

http://belleepoquewedding.blogspot.fi/2015/12/piparkakun-sokerikuorrutus-on-kuin-koru.html

Merilohi mausteliemessä, resepti joka sopii juhlaan!

Lasimestarinlohi on liemessä kypsytettyä norjalaista merilohta. Sillin ja lohen ystävälle tämä on mainio herkku jouluun ja juhlaan.

Meidän jouluun kuuluu ehdottomasti erilaiset kalaruoat. Meillä joulupöydässä on graavilohta, kylmäsavulohta, suutarinlohta, katajanmarjasilliä, mätiä ja lasimestarin lohta. Tajusin vasta nyt että se on ihan kamalaa raakaa kalaa inhoavalle. Huikopalaksi on sitten vähän kalkkunaa tai ankkaa. Kaloja syödään meillä voileipien päällä, juustojen ja salaatin kanssa. Joulupöydässämme on enemmän vaikutteita ruotsalaisesta smörgåsbordista, kuin suomalaisesta kinkkua ja laatikota notkuvasta joulupöydästä.

Valmistin lohen pari yötä aikaisemmin, jotta lohi ehtii maustua kunnolla. Sain samalla tuhottua kallisarvoisen Riihimäen säilykepurkin, johon lohi on helppo valmistaa. Oli nimittäin vanhasta tottumuksesta kuumentamassa purkkeja tappaakseni pöpöjä ja unohdin laittaa kuuman purkin alle pehmeän alustan. Pöydän päällä purkki poksahti ja meni säröille. Tästä syystä purkit pitäisi aina kietoa pyyheliinaan tai sanomalehteen ja laskea puulevyn päälle. Onneksi ei räjähtänyt silmille. Ei tullut taaskaan sirpaleita. Joissakin resepteissä tämä ruoka tehdään lasikulhoon, ehkä se voisi olla helpompi juttu ensi kerralla.

Tämä lasimestarinlohen resepti on ehdottomasti sellainen, jonka haluan jakaa juhlamenuuta suunnitteleville. Ihastuin lasimestarinloheen suurissa juhlissa, johon oli katettu tarjolle erilaisia kaloja. Kannattaa ainakin joskus kokeilla, kun on valmistamassa graavilohta. Puolet lohipalasta voi laittaa purkkiin kypsymään ja puolet voi sitten graavata.

Nyt on kyllä pakko sanoa että mahani on kuin anakondalla joka on syönyt vesipuhvelin. Nyt alas menee vain kupliva kivennäisvesi ja odotan että kaikki syödyt herkut sulavat ensi kesään mennessä.

Miten joulu meni? No, olin ollut näemmä kiltti. Sain naamarasvaa ja hajuvettä ja aivan ihanaa pitsiä puisessa rullassa. Niin ja lisää lahjoja saattaa olla vielä tulossa. Tiesitkö muuten että 1800-luvulla Tapaninpäivä oli vuoden suosituin päivä häille?

Meidän koti on pukeutunut jouluun.

Tässä teille minun suuren herkkuni lasimestarinlohen resepti. Toivottavasti pidätte siitä, yhtä paljon kuin minä.

Lasimestarinlohi resepti

Ainekset:

600 g merilohta

1 kpl iso punasipuli

Mausteliemi:

2 kpl porkkanaa

3 dl valkoviinietikkaa

1 l vettä

3 dl sokeria

4 rkl suolaa

2 tl sinapinsiemeniä

4 kpl pieniä laakerinlehtiä

3 tl kokonaisiavalkopippuria, maustepippuria, viherpippuria.

Valmistusohje:

Kuori ja pilko porkkanat.

Laita mausteliemen ainekset kattilaan kiehumaan.

Keitä kunnes, porkkanat ovat kypsiä.

Anna jäähtyä.

Etsi sopivat min. 2 l lasiastiat ja pese ne kunnolla.

Pilko punasipuli.

Leikkaa ruodoton ja nahaton merilohifilee kuutioiksi. Tärkeää että lohi on norjalaista merilohta, sillä oikein suolaisen meriveden lohessa ei ole loisia.

Lisää astiaan lohikuutiot ja lisää lohien päälle hivenen suolaa. Laita lohien päälle punasipulia.

Kaada liemi lohen ja sipulin päälle että ne peittyvät.

Anna maustua vuorokauden jääkaapissa ja maistele.

Nauti sitten saaristoleivän ja tuorejuuston kanssa pienenä suolapalana.

Tämä mausteliemi voisi olla hyvää muussakin käytössä.

Norjalainen merilohi kuutioidaan astiaan ja päälle vähän suolaa ja punasipulia. Sitten vain liemi kaadetaan päälle ja annetaan tekeytyä vuorokausi jääkaapissa. Valmista. Itse annan lohen odottaa pari yötä ennen tarjoilua.

Lasimestarinlohi on myös mukava vieminen kyläpaikkoihin, joissa käy syömässä. Sillon on hyvä purkittaa lohi valmiiksi eri purkkeihin. Itse säilön pieniin purkkeihin, jotta eri aterioille voi avata uuden purkin ja lohi pysyy hyvänä.

Alet alkoi! Nyt pidä pää kylmänä!

Kävin pyörähtämässä alennusmyynneissä. No siis nyt ryntäsin tarjoushaukkana katsomaan, mitä me nyt tarvitsisimme. Lindexiltä lähdin ison vaatekassin kanssa. Löysin kivan blazerin itselleni ja en ole todellakaan varma pysyikö pää niin kylmänä.

Ajattelen aina ostaessani, että paljonko minä säästin, en mitä sinne meni. Nyt säästöä tuli varmaan satasia. Ajoittamalla vaateostokset alennusmyynteihin, saa kivoja ja laadukkaita vaatteita edullisesti. Silloin pitää pitää vain pää kylmänä ja ostaa oikean kokoista perusvaatetta, joka sopii käytettäväksi muiden kaapissa jo lojuvien kanssa. Materiaaliselosteet pitää aina vilkaista läpi ja jättä akryylipuserot ostamatta. Muuten alennusmyynneistä ei todellisuudessa säästä mitään. Kuka niitä pieniä nyppyisiä, eriparivaatteita todellisuudessa pitää, eiköhän ne mene sovituksen jälkeen kirpparikasaan?

Tässä vaiheessa kannattaa käydä ostamassa se talvitakki ensitalvelle, jos sellaisen meinasit ensi talvena ostaa. Esprit-kaupassa oli ihania untuvatakkeja alle viidenkymmenen euron. Kävin kokeilemassa, mutta onneksi oma takkivarastoni ei tarvitse nyt täydennystä. Kun ostaa lähtöhinnaltaan arvokkaan ja hyvälaatuisen takin, sen käyttöikä on monta vuotta. Minun vaaleanpunainen Espritin untuvatakki täyttää varmaan tänä vuonna jo pyöreitä vuosia. Saan sen hihat ja kaulukset puhtaaksi sappisaippualla uudelleen ja uudelleen.

PompDeLuxilla on muuten nyt paljon tuotteita -50%. Siellä saattaisi olla ihania pieniä mekkoja morsiusneidoille. Menin sinne heti mainoksen ilmestyttyä sähköpostiin ja joo-o sorruin. En osaa ostaa mitään kotikutsuilta, ehkä en edes uskaltaisi mennä koko kutsuille. Ostin verkkokaupasta seuraavan koon käyttövaatteita, joita meillä ei juuri pienelle ole odottamassa ja niitä ei lahjaksikaan tullut. Onko lasten merkkivaatteiden ostaminen edes alennuksella säästöä? Ei kai.

Kannattaa muistaa, että luottokortilla ostaminen ei säästä mitään. Jos velaksi pitää ostaa, kannattaa todella miettiä onko ostoksessa mitään järkeä. Ostamisessa on järkeä vain silloin, jos sinulla on oikeasti niin kova tarve tuotteelle, että maksaisit siitä oikeasti täyden hinnan tulevan vuoden aikana. Kun pitää vaatimukset korkealla ja kysyy itseltään moneen kertaan tarvitsenko minä tätä, niin alennusmyynneistä saattaa palata tyhjin käsin.

Aioin ottaa teille asukuvia alelöydöistä, mutta kun mies oli aloittamassa kuvaamisen, niin unenpöpperöinen pieni taapersi päiväuniltaan roikkumaan jalkaani. No mutta hei! On minulla ainakin kiva ja tosi tarpeellinen jakku ja saimme kuvan pienen ruusutakista!

Rento blazeri sopii moniin vaatteisiini ja olin jo samanlaista ostamassa aikaisemmin. Kaapissa pitää olla yksi luottoblazeri ja meriteema tulee joka kevät kuitenkin.

Pieni sai pitkän ruusutakin. Se oli puoleen hintaan Lindexillä. Kiva laittaa päälle, kun mennään nopeasti autolla kylään. Selvitään sitten ilman haalaritaistoa. Tiedän, pääni ei pysynyt kylmänä, mutta ehkä saan sen itseltäni anteeksi kun tuota äitiyspakkauksen villapukuakin on venytetty viimeiseen saakka.

Chase Is Better Than The Catch! ♡

Muistoja muutoksen vuodelta.

Tänään vuoden viimeisenä päivänä katson hieman taakse päin mitä vuoteemme kuului. Tarkoituksenani oli saada hääblogimme viimein valmiiksi ennen äitiyslomalta töihin paluuta. Koska asiat eivät menneetkään suunnitelmien mukaan blogi alkoi elää ihan omaa elämäänsä samalla, kun taioin piristystä perheemme arkeen.

Vaikka kesä oli todella kylmä, niin on pakko sanoa viime kesä oli paras kesä ikinä. Yhdessäolo peheen kanssa, oman itsensä löytäminen ja terveet elämäntavat ovat sytyttäneet minussa ihan uudenlaisen valon, joka varmasti tulee valaisemaan tulevaa vuotta. Odotankin innolla mitä vuosi tuo tullessaan. Huomenna pyyhin ikkunakristallini ja teen toivomukseni auringon säteille.

Toivon teille lukijani kaikkea hyvää tulevalle vuodelle 2016 ja kiitoksia että olette viihtyneet seurassamme!

Tein pitkän muistelon muistikorttini kätköihin. Tässä on kevyt otanta vuotemme kuvista, sillä postauksia tuli yhteensä 200 kappaletta.

Tiedoksi valtaosa kuvista on otettu kännykkäkamerallani Samsung Galaxy S Active 4:llä. Näistä kuvista vain muutama on otettu oikealla kameralla.

MakroTex -aiheena on: Muistoja vuodelta 2015

Muistelua kosinnasta ja kauniita TuoniCorun sormuksia.

Käsintehdyissä sormuksissa on tunnetta ja symboliikkaa. Runollinen visakoivu yhdistettynä teräkseen herätti mielenkiintoni joulumyyjäisissä ja palasin muistoissani kosintaan.

TuoniCorun kauniita sormuksia oli myynnissä 60 eurolla. Seppä kertoikin että hänen sormuksiaan on mennyt paljon kihlasormuksiksi. Ei ihme, sillä pari voi olla mukana sormuksen suunnittelussa.

Siitä on nyt kolme vuotta, kun heräsin uuden vuoden aamuna. Kysyin mieheltäni, että milloin hän aikoo minua kosia, sillä olin odotellut kosintaa jo aika pitkään.

Perhosmies kertoi että oli hankkinut sormuksen jo lokakuussa, mutta ei ollut löytänyt sen antamiseen sopivaa tilaisuutta. Tajusin itsekin, että edellinen vuosi oli todellakin ollut, niin täynnä töitä että väsymys vei voiton aina päästyäni kotiin. Ihan kamalaa, niin monta kuukautta oli mennyt ja ei yhtään tilaisuutta kosintaan, saati että hän oli jaksanut olla kanssani tuon ajan. Eräänkin kerran olin aistivinani kosintayrityksen ja tietenkin, jokin pieni asia oli silloin pahoittanut mieleni. Väsyneenä ja nälkäisenä mieleni pahoittaminen onkin helppoa.

Muistelin kihloihin menoamme, kun näin puusta ja teräksestä käsintehtyjä sormuksia. Kävi melkein jo mielessäni, että jos olisimme nähneet sormukset silloin aikaisemmin, olisimme saattaneet teettää kihlat tuolla sepällä TuoniCorun Juho Mannisella. Puun yhdistäminen metalliin kuvastaa aika hyvin minua ja miestäni, niin erilaisia, mutta silti niin kauniita yhdessä. Rouheita, koruttomia sormuksia, joissa on enemmän tunnetta ja symboliikkaa, kuin blingbling- helyissä. Ehkä olin jo unohtanut, että olihan meillä kipinämme Kalevalaan ja keskiaikaan. Täytyy tunnustaa, että syy siihen on bändissä. Häissämme kartanon pihalla soi täysillä Silver Bride. (Se oli titenkin osana tyylikästä hääohjelmaa).

Niin miten se kosinta sitten tapahtui?

No onneksi tuli tuo uuden vuoden päivä ja auringon säteiden pilkistäessä ikkunasta makoilimme yhdessä sängyssä. Mieheni viimein kävi hakemassa sormuksen piilostaan ja kömpi takaisin viereeni. Ihana pieni onnellinen hetki yhdessä rakkaan kainalossa, oli varmaankin se sopivin tilaisuus kosintaan. Ei siinä tarvittu sen kummempia järjestelyitä. Hän pujotti sormuksen sormeeni ja pyysi vaimokseen. Vastasin tietenkin: Kyllä, mennään naimisiin!

Sepän käsissä syntyy kauniita sormuksia.

Kuka arvasi että postausta tehdessäni katsoin Jade-soturia?

Ihastuttavat röyhelömekot pienille tytöille

Tässä meidän pienelle prinsessalle ostettu synttärimekko. Kauniit röyhelömekot ovat aivan ihastuttavia pienille morsiusneidoille. Tämä Dollcake-mekko on ostettu Hienohelmasta.

Facebookin hääryhmissä on juteltu pienien morsiusneitojen puvuista ja omia suosikkejani on Dollcaken röyhelöihanuudet. Hienohelmalla oli myymälä kesällä lähellä Jyväskylää ihan Nokkakiven huvipuiston vieressä. Kävimme huvipuistoretkellä vilkaisemassa ihanuuksia ennen pienen synttäreitä. Tietenkin mukaan tarttui yksi prinsessamekko, joka oli sitten päällä myös yksivuotissyntymäpäivillä. Pieni muuttui prinsessaksi saadessaan röyhelömekon ja pienen helmitiaran ylleen. Hän oli aivan ihastunut mekkoonsa ja tiarakin pysyi hienosti päässä. Täytyy kokeilla mahtuuko mekko vielä päälle, sillä kohta minullakin on synttärit. Pitäisiköhän järjestää prinsessasynttärit ihan itselle?

Olen antanut tämän postauksen odottaa, sillä tuossa kesämyymälässä ei ollut juuri asiakaspalvelua. Ehkä kesän mittaan mekkoja oli käynyt ihastelemassa, niin moni ettei myyjä enää vaan jaksanut. Ei hän sitä aina jaksa! Onneksi löysimme ihanan mekon!

Nyt kaivoin postauksen esiin, kun kävin kurkistamassa Hienohelman alennusmyynnit ja muistin pienen ihastuneen ilmeen mekkoonsa, joka on kaupan etusivulla. Nettikaupassa on nyt paljon pitsisiä suloisuuksia alennuksessa ja onhan se ihanaa olla välillä hieno. Onneksi nyt minulle riittää pelkkä ihastelu!

Lisää juttuja morsiusneidon pukeutumisesta löytyy täältä.

Syntymäpäivistä ei montaa kuvaa jäänyt muistoksi, sillä äidillä oli kiire touhuta katastrofikakkujen kanssa. Onneksi syntymäpäivät olivat aivan ihanat pienenkin mielestä.

Ihana pienen prinsessan Dollcake- röyhelömekko odottaa kaapissa juhlia.

Sain päähäni askarrella paperisen hevosen!

Askartelin itse piñatan juhliin. Piñata on tehty paperipussista ja kartongista. Sen tekoon tarvittiin myös kakkupaperia, pakkauspaperia ja paljon liimaa! Postauksen lopusta löytyy kuvaohje, jos innoistuit ideasta!

Näyttääkö sinustakin hepparessu vähän surulliselta?

Arvaattekos minkä parissa olen touhunnut öisin? Sain päähäni askarrella hevosen mallisen piñatan. Näin sellaisen myynnissä lelukaupassa. Ajattelin sitä jo kaupassa kivaksi ohjelmanumeroksi häihin ja ajatus jäi hautumaan. Ajatelkaapa miten olisi hauskaa nähdä morsian huitomassa sulhasen antamien ohjeiden mukaan katossa roikkuvaa heppaa! Niin tai miltä se näyttäisi vaikka sitten babyshowereissa ja piñataan olisi piilotettuna suloisia pieniä vauvajuttuja? Kohta on minulla synttärit, mitähän sinne sitten laittaisi sisään?

Askartelin hevosesta romanttisemmman version häätarkoitukseen, sen nimi on Hallavaharja. Koristelen sen vielä iloisemmaksi ja omiin juhliini sopivaksi, jos sitä raaskin yleensä antaa huidottavaksi. Hallavaharja oli aika surullisen näköinen roikkuessaan katossa, ressu kyyhötti valmiina odottamassa iskuja. Nostin sen roikkumasta hyllyn päälle turvaan. Ehkä siksi piñata kannattaakin koristella iloisin värein ja yrittää askarella sitä kokoon ilman tunnesiteitä. Pallon mallisena, sitä olisi ehkä helpompi lyödä ilman huonoa omaatuntoa. Tietenkään sille ei saa antaa nimeä!

Nyt on viimein loppiainen ja joulukuusi sai lähteä. Olemme koko perhe taas flunssan kourissa. Pitäisi keksiä tekemistä Muumi-videoiden sijaan, mutta kun ei oikein jaksa. Pienelle tulee vielä hampaita ja tasaista tirinää riittää. Ehkäpä koristelemme yhdessä tuon surullisen Hallavaharjan vesiväreillä. Täällä nyt valuttelemme neniämme ja emmekä pääse mihinkään. Kyllä tämä tästä! Onneksi tuli sentään lunta ja valoa!

Muistan koulussa laulaleeni piñata-laulua ja nyt sitä hyräilin liimaillessani hevosta kasaan. Lyömävälineenä olisi ollut pahvinen putki, mutta se taitaa jäädä toimimaan kiikarina.

Piñatan askarteluohje: Käytin hevosen runkoon tavallista paperipussia, jonka vahvistin sellaisella kartongilla, jota tulee joulupaperirullien sisällä. Niin en taaskaan raaskinut heittää hukkaan. Samasta kartongista muotoilin myös hevosen jalat, kaulan ja pään. Yhdistin kartongit liimaamalla. Hevosen päälliosa on tehty pakkauspaperista ja liimailin siitä paloja rungon päälle ja pensselillä vesiliimaseoksella sain paperinpalojen saumat yhdistettyä tasaisemmaksi pinnaksi. Hevosen harja on leikattu kakkupaperista.

Auringon ja lumen tuodessa viimein valoa sisään pääsin kuvaamaan valoisaa kotia. Tässä vaiheessa oli hyvä huomata että piñatahevoselta puuttui silmät.

Hei, hei kuusi! Olit kaunis ja tuoksuva! Hyvää loppiaista!

Perheonnea vuosi häiden jälkeen? Sattumaako?

Korvaako vauvaunelmat häiden jälkeisen tyhjyyden? Onko se syynä miksi vauva tulee perheeseen vuosi häiden jälkeen? Vai kuvittelenko vain?

Kun menimme naimisiin seurasin samalla kavereiden hääsuunnittelupuuhia, heillä hääpäivätkin sattuivat olemaan lähellä omaamme. Hauska oli nähdä tämän jälkeen kuvia samaa tahtia kasvavista masuista ja päivityksiä vauvajutuista. Tietenkin pienokaisetkin syntyivät sitten samoihin aikoihin.

Hauskaa kun olimme synnärillä, niin huoneeseeni sattui pari, joka oli vihitty meitä viikkoa aikaisemmin. Jotenkin alkoi tuntumaan että onko siinä jotain johdonmukaisuutta, että vauva tulee niin monelle vuoden kuluttua? Jos tämmöinen on oikeasti näin yleistä, eikö siihen kannata jo ajatuksella varautua ennen häitä?

Tietenkin sukulaisten vauvakyselyt tuntuvat nyt vielä noloilta ja jokaisella parilla on omat aikataulunsa, suunnitelmansa ja suunnittelemattomuutensa vauvan suhteen. Ja jokaisen pitää kunnioittaa sitä. Eikä asian kanssa kannatakkaan kiirehtiä, jos ei vielä tunnu siltä.

Pienet prinsessatossut odottamassa.

Askartelin vauvakorttipussin ystävälleni babyshowereihin. Kerroin juhlista loppusyksyllä. Suloisessa pussissa säilytetään nyt lappuja, joita moni ystävä nyt jännää. Mikä onkaan se päivä?

Niin, miten nyt ennen häitä pitäisi varautua vauvojen suhteen?

Nyt voin kertoa teille kokemuksen syvällä rintaäänellä muutaman vinkin:

♡ Tämä ei minulla käynyt mielessä, mutta edellisen valmistuneen verokauden mukaan lasketaan äitiyspäiväraha. Eli mitä kovemmin saat tienattua, sitä paremmin saat rahaa kotiin ollessasi vauvan kanssa. Melkeinpä ennen häitä olisi kyllä kannattanut hommata joku pieni lisätyö, jos se vaikuttaa niin paljon tuloihin äitiyslomalla. Voin kehottaa huhkimaan nyt kunnolla!

♡ Toinen vauvaan liittyvä asia on velka. Häitä varten ei kannata ottaa lainaa, sillä tulevaisuudessa maksettava raha on perheeltä pois. Jos mietit kannattaako häihin laittaa kymmeniä tuhansia velkarahaa, niin mieti mihin sinä saattaisit sitä rahaa tarvita sen päivän jälkeen kun vauva on tullut!

♡ Jos vauvakuume iskee jo nyt ennen kesän häitä, saattaa olla jo kiire aikaistaa päivää, muuten mekossa pitää olla paljon kasvunvaraa. Näinkin on varmaan joillekin käynyt! Haleja teille!

♡ Nyt jos koskaan on aika aloittaa hyvät elämäntavat ja kuntoiluharrastus. Hyvä kunto helpottaa raskausta ja pienentää riskiä sairastua raskausajandiabetekseen. Niin ja olisihan se ihanaa olla hyvässä kunnossa ennen vauvakummun tuloa, sillä eihän sitä tiedä saako sitä kumpua enää koskaan pois. Ja tietenkin se näyttää hyvälle hääkuvissa.

♡ Tupakanpolton lopettaminen on varmaan näistä se tärkein! Tajusin itsekin näyttäneeni ihan hirveältä pyöriessäni pihalla tupakan kanssa, ja vielä siinä häämekossa. Yritin sitä kyllä kovasti vältellä, ettei vain osuisi kuviin. Nyt olen tyysti lopettanut. Olisi pitänyt tehdä se päätös aiemmin, säästää se myös rahaa.

♡ Kannattaa pitää yhteyttä perheellisiin ystäviin, sillä heistä tulee sinun tukiverkkosi, kun bilettävät ystävät häviävät näköpiiristä. Masun kanssa ei enää käydä drinksuilla.

♡ Valitse häihin pappi hyvin, niin hänet on ilo pyytää sitten ristiäisiin.

Hei, morsiamet älkää nyt kauhistuko! Ei niitä vauvoja tarvitse nyt miettiä! Mietitte oikeasti vasta sitten, kun häät on taputeltu ja tulee se tyhjä olo.

Terveisiä ihanalle mammalle, joka ihan kohta ratkeaa liitoksistaan!

Tuliko teille miten voisi vauvaan varautua ja onko teistä tässä jotakin säännön mukaisuutta? Kuvittelenko vain?

Jokainen baby showereihin osallistunut arvasi pituuden, painon ja päivän milloin pieni tulisi maailmaan. Tämä pieni ei kuitenkaan odottanut vuotta häistä, vaan vähän vähemmän.

Kuvat korteista jäivät vähän taka-alalle, sillä keskityin tämän kakun leipomiseen.

Täältä lisää juttua baby showereista

Askartelukipinä jatkuu!

Askartelin hauskan koirakortin. Washi-teipillä sai aikaan hauskan talon ja valmiiksi kuvioidulla paperilla saa valmiiksi kauniin taustan kortiin.

Jotta kortti ei olisi niin mustavalkoinen väritin yhden kukan punaiseksi.

Käytin kirjaimissa aakkosleimasimia. Valkoinen leimasinväri oli miltein olematon ja liian siisti mustalla pohjalla, joten korjailin sitä vielä valkoisella maalikynällä.

Paperiaskarteluhaasteena oli washi-teipit. Omista kätköistäni löytyi tasan yksi rulla kuviollista koristeteippiä, jonka aiheena oli matkustelu. Kokeilin nyt washi-teippiä ensimmäisen kerran, ja pitää kyllä sanoa että askartelu tehty helpoksi teipin kanssa. Teippejä on saatavilla mitä erillaisempia värejä ja kuvioita ja miksei teipeillä voisi askarrella kauniit kutsukortitkin. Ainakin teippien mahtava kuviovalikoima ei ole esteenä.

Nyt askartelu aiheena oli onnittelukortti Pikkuleijonan perheelle, jotka muuttivat naapurista uuteen kotiin. Aika hiljaista on ollut.

Päätin taas kerran askarrella kätevän korttipussin ja lähdin hahmottelemaan siihen jotakin aiheeseen sopivaa. Tein teipistä talon laudoitusta liimaamalla pätkiä silkkipaperin päälle ja sitten sotkin liiman, maalin ja paperisilpun kanssa useamman tunnin. Leikkelin korttiin vielä vapaalla kädellä koiria, jotka pomppivat lumihangessa. Kortti oli helppo koota kuviollisen paperin päälle ja niistä onkin helppo saada aikaan kaunis kortti.

Nyt kun viimein tajusin kuvioteipin mahdollisuudet, niin tuli kumma himo saada rullia lisää. Niitä löytyy kivasti täältä. Kävin eilen hamstraamassa askartelutarvikkeita ja juuri noita kuviopapereita Suomalaisen Kirjakaupan aleesta, niin en ihan heti lähde teippejä ostamaan.

Sitten vähän tylliä ja nappeja. Maalasin valkoisella akryylimaalilla hieman kuviopaperin reunoja.

Tämmöinen korttipussi siitä tuli! Aika ihana eikö?

Haasteet: Paperiaskarteluhaaste, Rubber Dance -haaste

Kun ei tiedä haluaisiko makeaa vai suolaista!

Herkulliset tuulihatut voi täyttää jäätelöllä ja mustikoilla. Juhlapöytään voisi kattaa buffeen, jossa olisi erilaisia täytevaihtoehtoja tuulihatuille. Suolaista ja makeaa, molemmat sopivat tuulihatuille.

Tuulihatut ovat sisältä onttoja ja sisuksen voi täyttää kermalla ja hillolla. Nyt maistelimme herkkuja myös kirsikkahillon kanssa. Ihana herkku piristää päivää.

Minulla on kummitellut tuulihatut päässäni koko blogini ajan. Olen niitä teiltä salaa jo leiponutkin useita kertoja, mutta herkkujen valmistus on aina yhtä katastrofaalista ettei siihen ole uskaltanut kameraa laittaa väliin. Alkuviikon sähköpostisaalis oli sellainen, että nyt oli saatava edes jotain hyvää piristykseksi. Uskon vahvasti lauseeseen: hyvä ruoka parempi mieli!

Niin oli minulla kuntokuurikin alkamassa, mutta se taisi kaatua siihen, kun puolen tunnin ulkoilun jälkeen tuntui välttämättömältä päästä takaisin sisälle viltin alle. Niin ja mikä onkaan ulkoilun päälle parempaa, kuin kuuma kahvi ja ihanat leivonnaiset. Kuntoillaan sitten, kun on taas ihmiskelit ulkona!

Niin piti kertoa tuulihatuista. Maistoin ensimmäisen kerran tuulihattuja, kun olin pieni. Äiti kehui niitä maasta taivaaseen ja olihan ne todella hyviä kermavaahdon ja hillon kanssa. Niitä oli tarjolla myös häidemme kahvipöydässä ja aika ajoin leivon herkkua joko suolaisella tai makealla täytteellä. Parhaimmillaan tuulihatut ovat tuorejuustolla ja kylmäsavulohella täytettynä ja makeana versiona täytän herkut jäätelöllä ja marjoilla.

En todellakaan tiedä miksi, mutta tuulihattutaikinan joudun tekemään aina kahdesti. Eihän se haittaa. Tulee ne littanatkin tuulihatut aina syötyä. Tällä kertaa pursotin liian isoja palloja ja ne eivät jaksaneet kohota ihaniksi palleroiksi. Taikinan idea on varmaankin vesi joka höyrystyttyään saa taikinan koholle. Onneksi taikina antaa anteeksi rumat pursotukset ja lusikoinnit. Uunista tullessaan tuulihatut ovat aina kauniita.

Olen käyttänyt aina neljän munan reseptiä tuulihatuissa. Resepti on varmaan kaikkialla likipitäen sama. Nyt kurkin ohjetta Yhteishyvän sivulta. Itse lisään jauhoihin teelusikallisen leivinjauhetta.

Laitoin jäätelön omiin kulhoihin ja sieltä se oli helppo lusikoida tuulihatun väliin.

Aivan ihania!

Tuulihattu resepti (40 kpl)

Ainekset:

125 g voita
2,5 dl vettä
3 dl vehnäjauhoja
2 tl suolaa
2 tl sokeria
1 tl leivinjauhetta

Valmistusohje:

Laita uunipelti valmiiksi ja laita uuni lämpenemään 200 °C. Ota kananmunat lämpenemään pöydälle.

Mittaa kuivat aineet sokeri, suola, leivinjauhe ja vehnäjauho kulhoon. Sekoita keskenään.

Laita kattilaan voi ja vesi. Ota liesi päältä kunnes seos kiehuu ja voi on sulaa.

Lisää voi ja vesiseokseen kuivat aineet. Sekoita puukauhalla. Anna seoksen muuttua massaksi. Anna massan hiukan jäähtyä.

Lisää kanamunat massan joukkoon yksitellen vatkaten samalla sähkövatkaimella. Taikina on valmis, kun se on tasaista ja alkaa hattivattien lailla kiipeämään vatkaimiin.

Laita taikina pursotinpussiin tai lusikoi pellille. Älä pursota liikaa taikinaa vaan jätä tuulihatut pieniksi.

Laita uuniin alaosaan ja anna olla uunissa n. 18 minuuttia.

Ota uunista ja anna jäähtyä. Tarjoile jäätelön, mustikoiden ja hillon kanssa. Tai täytä leikkeleellä ja tuorejuustolla.

Aluksi sekoitin jauhot vesi ja voi seokseen. Sitten annoin massan jäähtyä. Lisäsin munst yksitellen ja massasta tuli sileää ja paksua.

Tuulihatut kannattaa jättää pieniksi että ne kohoavat uunissa kunnolla. Jos tuulihatut ovat liian isoja ne lössähtävät, kun ne ottaa pois uunista.

Valmiit tuulihatut ovat ihanaisia palleroita.

Ja niin hyviä!

Hain kesän muistoja appelsiinisesta jogurttikakusta

Appelsiinijogurttikakku on kuin juustokakku. Sen reunat ovat kuin kakulla ja sisältä se on mehukas juustokakku. Kirpakka appelsiini tuo upean tuoksun ja viimeistelee maun. Koska talvella on hyvä kerätä lämmittävää rasvakerrosta, korvasin puolet jogurtista mascarponella.

Yksinkertaisen kauniin kakun voi koristella pitsinauhalla.

Jogurttikakku muuttuu kraaterimaiseksi, kun sen ottaa uunista. Kakku on parhaimmillaan, kun se on jäähtynyt, sillä lämpimänä kakun keskiosa voi tuntua raa-alta.

Kelasin vanhoja postauksia läpi ja löysin ihanat kuvat viime kesän turkkilaisista jogurttikakkusista. Ne olivat aivan ihania! Eilen sitten sain aikaiseksi leipoa ison jogurttikakun, koska halusin johonkin leivonaiseen lisätä appelsiineja.

Hullaannuin appelsiineista ja mietin mihin niitä käyttäisin. Tuossa pari postausta sitten Eeva kirjoitti että foolihappoa olisi hyvä syödä ennen raskautta ja mielenkiinnolla luin aiheesta enemmänkin. Luin, että foolihapon vähyys ihan normaalin aikuisen ruokavaliossa voi ilmetä ainakin väsymyksenä ja haavaumina suupielissä ja että keskimäärin sitä saadaan vähemmän mikä on saantisuositus. Googlettelin sitten lisää, että hedelmistä kiweissä ja appelsiineissa on luonnollista foolihappoa, samoin kuin täysjyvässä, vihreissä kasviksissa jne.

Onhan nämä omat päätelmäni ihan höpöjä, mutta kokeilen nyt auttaako appelsiinien syönti suupielien kuivuuteen. Saahan sitä kokeilla. Meillä on kuitenkin yritetty syödä monipuolisesti ja ravintolisien syönti lähinnä pelottaa. Tiedän, ettei pitäisi sukeltaa mihinkään vitamiinimaailmaan tai ainakaan kirjoittaa siitä. Ruokavalioissa ja vitamiineissa on niin monta erilaista koulukuntaa ja se on kuin sohisi tikulla muurahaiskekoa. Katsotaan nyt auttaako appelsiinin syönti iho-ongelmiin. Väsymykseen ainakin näyttäisi auttavan postauksen kirjoittaminen päivällä.

Niin se kakku! Kokeilin muuntaa kakkua vähän juustokakkumaisempaan suuntaan. Korvasin puolet turkkilaisesta jogurtista mascarponella ja puolet jogurtista oli ihan tavallista jogurttia. Facebookkiin kirjoittelinkin, että postaan tänään jogurttikakun innoittamana jos uunin henki on suosiollinen. Tästäkös uuni sitten kimpaantui ja kakun pinta sai kauniin ruskean kuoren. No ei se aina mene kuin Strömsössa.

Tämän kaltaisia ihanuuksia söimme häämatkallamme Turkissa. Siellä oli aivan valtavat jälkiruokapöydät, jotka notkuivat toinen toistaan makeampia leivoksia. Niin ihanaa!

Minun jo matkatessani muistoihin pieni päätti tuoda meren meille kotiin. Pisara pisaralta..

Jogurttijuustokakku

Ainekset
1,5 dl sokeria
4 munaa ( valkuaiset ja keltuaiset erillään)
1 dl vehnäjauhoja
1 tl vaniljasokeria
200 g maustamatonta jogurttia

200 g mascarponejuustoa
1 sitruunankuori tai 1/2 appelsiinin kuori ( nyt tein sitruunalla)

1 sitruunan mehu tai 1/2 appelsiinin mehu (nyt tein sitruunalla)

appelsiiniviipaleita

Valmistusohje
Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen

Voitele kakkuvuoka.

Pese hyvin sitruuna tai appelsiini tiskiharjalla raanan alla. Kuivaa ja raasta kuori.

Vatkaa keltuainen ja sokeri pysyväksi vaaleaksi vaahdoksi.

Lisää taikinaan jauhot, vaniljasokeri ja appelsiinin tai sitruunan kuori sekoittaen kevyesti kumikaapimella.

Lisää joukkoon kevyesti kumikaapimella sekoittaen mascarpone ja jogurtti.

Lisää joukkoon appelsiinin tai sitruunan mehu ja sekoita kevyesti.

Vatkaa toisessa pienessä kulhossa munanvalkuaiset. Lisää vaahtoon lopuksi vähän sokeria ja vatkaa lisää, kunnes vaahto on valkoista ja kiiltävää.

Nostele valkuaisvaahto kevyesti taikinaan ja vatkaa kevyesti, jotta taikina säilyy kuohkeana.

Kaada taikina kakkuvuokaan ja asettele päälle appelsiinin viipaleet.

Laita uuniin alaosaan paistumaan.

Paista uunissa noin. 50 minuuttia. Ota uuni pois päältä vähän aikaisemmin, kun uunista alkaa tulemaan ihana kakun tuoksu. Ehkä silloin uunin henki on suosiollisempi.

Ota uunista ja anna jäähtyä vuoassa. Älä itke kun kaunis kakkusi lässähtää. Niin kuuluu tapahtua. Anna kakun jäähtyä rauhassa ja maista vasta sitten kun kakku on jäähtynyt. Kakun tulee jähmettyä uunista tulon jälkeen sopivaksi, muussa tapauksessa kakun rakenne voi tuntua raa-alta.

Uunista tullessaan kakku on aivan mahtavan muhkean ja mehukkaan näköinen. Anna sen silti jäähtyä, sen kuuluu keskeltä lätsähtää.

Ehkä reunat vähän tummuivat, mutta ei onneksi maistu vielä palaneelta. Vuoka saattoi olla liian korkea meidän uuniin.

Turkkilainen jogurttikakkuresepti on hyvä ottaa talteen, se on ihanan mehukas ja saa varmasti kiitosta kahvipöydässä. Olkoon uuninne suosiolliset!