Belle Époque Wedding Diary

Tänään saa kaivaa hääpuvun esiin!

Tänään on käytä hääpukuasi -päivä. Kaivoin oman pukuni kaapista ja halusin siinä näyttäytyä edes hetken. Ihanaa, kun sain kauniin pukuni päälle jälleen kerran. Siinä tuntuu aina niin kauniilta!

Karvahattu ja shaali ovat kyllä käytännöllisiä asusteita.

Tänään on käytä hääpukuasi päivä! Ihanaa! Mutta hivenen kylmä täällä hei! Ulkona oli -17 °C ja halusin itsepintaisesti ottaa kuvat hääpuvustani ja näyttäytyä edes hetkisen ulkona hääpuvussani. Kaivoin hääpukuni esiin yläkaapista, jossa säilön sitä vakuumipussissa. Ihana Alfred Angelon pukuni mahtui päälle leikiten ja se päällä tunnen itseni aina kauniiksi. Vaikka puku on nyt liian iso ja vannehame jäi kaappiin, niin silti se on vieläkin kaunein puku kaikista. Kaapaisin laatikosta karvahatun ja shaalin lämmikkeiksi, eihän tuolla kukaan tarkene ilman!

Naapurin mies ihmetteli touhujamme, kun perhosmies samaan aikaan jahtasi pientä kiinni ja yritti epätoivoisesti ottaa kuvia. Niin ja samalla kun rouva itse keikisteli kameran edessä. Meillä oli vielä kiire perhekahvilaan ja kuvaussessio suoritettiin pyörremyrskyn lailla, tosin arktisissa oloissa. Kylläpä taas keksin hauskan idean!

Olipa ihanaa nauttia edes pienen hetken prinsessapuvustani! Nähdään taas ensi vuonna!

Kaivakaapas ne hääpuvut esiin ja laittakaapas instagramiin kuvia: #wearweddingdressday

Facebookista päivä löytyy täältä!

Näin se onkin ihana virittäyty häämessutunnelmiin. Huomenna käydään ystäväni kanssa häämessuilla Jyväskylän Paviljongissa. Kiitos Juhlasuunnittelu Ilonasi lipuista! Joten postausta on tulossa messutunnelmista.

Oli aika kylmä!

Ihanaa prinsessapäivää teille kaikille!

Kuvasatoa Suomen Häämessuilta Jyväskylästä

Tässä teille kuvia Suomen Häämessujen hääpukunäytöksestä. Otin hääpukukuvia koko näytöksen ajalta, teille jotka ette päässeet paikalle tai haluatte virkistää muistianne. Tältä siis näyttää kevään 2016 hääpukumuoti! Katso koko kuvakooste!

Parasta häissä on ne jutut, mitkä itseen kolahtaa. Häämekon kanssa etsitään, sitä omaa kolahdusta, joka varmistaa sen että puku on juuri se oikea. Hääpuku voi olla silloin, ihan millainen vain, kun se on vain juuri se oikea. Mikä näistä on sinun suosikkisi?

Kävimme eilen pyörähtämässä häämessuilla Jyväskylän Paviljongissa. Kaikista eniten messuilta odotin hääpukunäytöstä ja ennen sitä pyörimme hiukan osastoilla. Näytös oli odottamisen arvoinen. Lavalla vilahti kauniita olkaimettomia sweetheartkaula-aukkoja, kapeita pitsiunelmia, ainakin yksi ihana pumpulin kevyt puuvillamekko, yksinkertaisia A-mallisia hääpukuja ja eleganttia bling blingiä. Miten hääpuvut voivat olla aina niin kauniita ja sykähdyttäviä?

Oli hienoa testata kameraa ja sain tallennettua teille hyvän katsauksen messujen hääpukumuodista. Kyllä, ihan itse kuvasin! Ehkä muutama mekko saattoi mennä ohi.

Näytöksessä oli pukuja esillä näistä liikkeistä: Ompelimo Ateljé Iina, Pukuliike Fauna, Mecco, RosAmor, Muotitalo Tyynelä, Muotikuu. Saattoi olla muualtakin, mutta intouduin kuvaamaan, joten keskittyminen herpaantui aina kun katsoin kameraan. Toivottavasti nautitte tästä hääpukukatsauksesta yhtä paljon, kuin minäkin. Nyt ainakin on niitä kuvia!

Hääkampaukset: Glohair, Meikki: Avon, Hääkimput: Vehkanna

Palaan vielä messuihin miesten puku kuvilla, hääkimpuilla ja kattauksilla.

Yksinkertainen ja tyylikäs. Säväyksen pukuun tekee koruvyö.

Olkaimettomia pitsipukuja. Alla olevasta kuvasta näkee miten erilaisia puvut lopulta olivat.

Tämä puku oli yksi suosikeistani. Alla sama puku.

Aivan ihana hääpuku! Puvun ala-osa näyttää hattaran keveältä!

Tämä puku olisi todella kaunis, kun sen vyötäröä korjataan. Pitkä valkoinen yläosa levensi kantajaansa. Takaa tämä tylliunelma oli upea!

Tästä puvusta tuli mieleen musta joutsen. Tämä Muotikuun puku oli myös Haloo Helsingin Ellilä päällään linnanjuhlissa. Aivan ihana!

Miten olisi punainen hääpuku?

Miltä lyhty näyttäisi hääkimpun asemesta?

Tässä häämekossa oli aivan lumoavan kaunis pitsihelma. Hääpuku oli yksi suosikeistani ja varmaan myös monen muun.

Tästä mekosta tulee mieleen ystäväni hääpuku. Aivan ihana röyhelöhelma.

Tämän tyylisiä hihallisia mekkoja olisin halunnut nähdä lisää ja erilaisia boleroita. Mutta ehkä kesästä on tulossa kuuma.

Aivan ihana kirjailu tässä mekossa.

Tähän kuvaan palaamme vielä. Esittelen lähemmin vielä näytöksen hääkimppuja.

Ihanaa, olihan näytöksessä myös yksi ihana häähattu!

Tältä näyttää miesten hääpukumuoti!

Miesten hääpukeutumisessa on nyt kiiltävää materiaalia, slimmiä leikkausta ja ihan ehdoton hitti on liivi.

Suomen Häämessuilla oli oikein komeasti esillä miesten pukuvalikoiman kirjoa: sakettia, bonjourpukua, tummaapuku ja smokkia. Oma suosikkini oli varmaankin rusehtava kiiltävä juhlapuku tai tuo harmaa smokki Amerikan henkeen. Ihmettelin miksi miesten päällä en nähnyt niitä sinisiä pukuja, joita on pitkin vuotta vilahdellut hääblogeissa? Musta näyttää nyt liian mustalta, mutta onneksi esillä oli hyvä kokoelma pukuja harmaan eri sävyistä.

Vaikka suuntasin kamerani häämessuilla Jyväskylässä valkoisiin morsiuspukuihin, niin onneksi muistikortilleni tallentui muistoja myös miesten hääpukeutumisesta. En tiedä mikä, mutta jokin kumma veti minua katselemaan lavalla pörhisteleviä herroja. Onneksi sain välillä henkeä ja napattua muutaman kuvan. Tuntui että kameran linssin läpi oli lupa jatkaa tuijotusta.

Mitä mieleeni jäi? Nyt muodissa ovat kapeat pukumallit ja tavallinen perus tumma puku näytti mallinkin päällä, jopa liian isolta. Housujen malli on nyt kapea ja takapuolen kohdalta housujen on istuttava. Puku saa kiiltää ja olla näyttävä. Puvun kanssa pidetään nyt liiviä ja siihen voi yhdistää myös plastronin.

Tässä vaiheessa on hyvä huomauttaa, niille kenen sulho on menossa vanhassa tummassa puvussaan naimisiin, että kyllä trendit muuttuvat miesten puvuissakin! Jos takki on väljä ja pitkän oloinen, napit väärässä kohtaa ja lahkeissa on leveyttä toisellekin jalalle suosittelen astelemaan pukukauppaan. Kyllä sulhasen kuuluu näyttää hyvälle!

Perinteisempää miesten hääpukeutumista on smokki ja saketti. Kaunis harmaa saketti on komean näköinen päivällä järjestettävissä häissä. Tiesittekö muuten että sakettia käytettiin hautajaisvaatteena mustan liivin kanssa? Nykyisin harvemmin.

Miltä sinusta näyttää valkoinen smokki? Ihastelin kauniita kukkavieheitä.

Smokin kanssa käytetään vekitettyä smokkipaitaa ja rusettia. Halutessaan smokkiin voi laittaa smokkivyön, mutta se on varmaan jo liikaa.

En tiedä miksi tuota harmaata takkia kutsutaan, olisikos tämä smokki Amerikan malliin? Vieressä Bonjour-puku, jossa on hivenen pidempi takin lieve. Musta Bonjour-takki oli muuten edellisessä postauksessa.

Tässä on perus tummapuku, jossa on enemmän kiiltoa ja slimmattu leikkaus. Puvun kanssa puetaan tietenkin se liivi.

Nyt ei puvun housut lökötä.

Tummaan pukuun saa näyttävyyttä yhdistämällä sen sakettiliiviin ja plastronin kanssa.

Osallistun tällä kuvakoosteella Pienen Linnun MakroTex-haasteeseen, jonka aiheena on harmaa.

Erikoiset hääkimput hurmasivat muotinäytöksessä

Suomen Häämessujen parasta antia oli erikoisesti sidotut hääkimput. Tässä kimpussa sarat ovat käännetty kekseliäästi ylösalaisin neilikkakimpun varreksi. Aivan ihana lopputulos!

Tässä teille jatkoa Suomen Häämessujen muotinäytöksestä Jyväskylästä. Halusin esitellä teille vielä lähemmin häämessujen hääkimppuja. Olisi rikos jos nämä ihanat kimput olisi jääneet esittelemättä. Kävin Kukkapalvelu Vehkannan osastolla tutustumassa kimppuihin myös lähempää ja äänestämässä mikä kimpuista oli kaunein. Osastolla näki miten taidokkaasti näyttävät kimput oli sidottu.

Täytyy kyllä sanoa että hääkimput olivat kauneimmillaan mallimorsiamien käsissä. Erikoiset ja modernitkin kimput toivat pukuihin vielä extrajuhlavuutta ja saivat kantajansa säteilemään. Olikin jo ihan virkistävää nähdä uusia tuulia hääkimppujen sidonnassa ja näyttäisi vahvasti sille, että se on ihan taidetta.

Ihan mahtavaa että näiden hääkimppujen tekijällä on riittänyt mielikuvistusta ja kekseliäisyyttä. Monet kimppujen ideoista on hyödynnettävissä ihan arkisessakin kukkien asettelussa. Ihan jäätävän inspiroivaa! Hääkimput on sitonut Kukkapalvelu Vehkanna Laukaasta ja uskon että heidän luomuksensa ovat saaneet monet morsiamet hihkumaan onnesta.

Täytyy nolona tunnustaa, että oma hääkimppuni näytti tältä. Tein itse ja säästin, ehkä tässä asiassa ei olisi pitänyt olla niin nuuka.

Mikä kimpuista on sinun suosikkisi? Millaisen hääkimpun sinä haluaisit?

Punainen neilikkakimppu on saanut ympärilleen oksakehän.

Oikeanpuoleinen hääpuku puuttui hääpukuesittelystä, olin niin keskittynyt kauniiseen kimppuun, että yksi kauneimmista puvuista jäi huomiotta. Hääkimput on sitonut Kukkapalvelu Vehkanna.

Tämä kimppu näytti enemmänkin somisteelta. Kaunis valtikkaidea, mutta ehkä tähän olisin kaivannut kukkiin enemmän luonnollisuutta. Nyt väritys toi mieleen kuivakukka-asetelmat.

Tämä metallilankaan kiinnitetty orkideakimppua veikkaisin yleisön suosikiksi. Hääkimppu on samaan aikaan keveä, runsas, näyttävä ja hillitty.

Aivan ihana morsiuskimppu oli myös pitkä vaaleanpunainen köynnös, joka pujotetaan morsiamen ranteeseen. Kukkaköynnös oli rakennettu kiiltävän kultaisen rautalankakehikon päälle, joka toi kimppuun modernin korvivahteen. Köynmökseen on sidottu neilikoita ja ihanan pinkkejä orkideoja.

Tämä hääkimppu edusti perinteikkäämpää hääkimppumallia.

Minua viehätti kovasti laukun muotoinen hääkimppu. Yleensä laukku voi näyttää kukalta, mutta tässä se oli päin vastoin. Laukku olikin kukka. Kysyin kimpun tekijältä, voiko laukkukimpussa säilyttää jotain, mutta tällä kertaa laukku ei auennut huulipunalle.

Aivan ihana tämä modernikukkatähti!

Tämä kuva paljastaa miten kimppu on sidottu. Värjättyyn mehitähteen on pujotettu pitkiä neuloja. Neuloihin on pujotettu neilikoita, helmiä ja olisivatko nuo pienet kämmekän kukkia?

Tämä kimppu oli suosikkini. Kimppu koostui pitkistä kukkanauhoista joihin oli pujotettu ruusuja ja neilikoita. Kukkanauhat ovat sidottu runsauden sarvea muistuttavaan kantopidikkeeseen. Jos menisin uudelleen naimisiin haluaisin tämän kaltaisen kimpun! Ideaa saatan tulla hyödyntämään joskus!

Aivan ihania kimppuja!

Pidä Ruotsi Siistinä 2.
Uusi Ruotsimuumimuki on tullut!
Niitä saa täältä!

Ruusukuvioita sokerimassaan

Yhdistin sokerimassaleipomisessa kauniit ruusun nuput ja vanhan japanilaisen keramiikkatekniikan. Idea tuli keramiikkakurssilla näkemässäni videosta.

Levitin kuviollisen sokerimassalevyn kakun päälle ja tein kermasta ja veriappelsiinihyydykeaineesta kauniit pursutukset.

Kakun kruunasi hennot sokerimassa ruusunnuput.

Sain aivan ihanan inspiraation keramiikkakurssilta. Keramiikassa ja leipomisessa on muotoilun kannalta paljon yhteistä. Nyt huomasin miten japanilainen keramiikkatekniikka nerikomi sopii hyvin sokerimassan käsittelyyn.

Katsoimme keramiikkakurssilla videota, jossa kahdesta eri värisestä savesta saatiin aikaan ruusukuvioitu pinta. Voi ei mikä kuvio! En meinannut pysyä housuissani ja inspiraatio poltteli, niin etten meinannut saada savesta aikaan mitään. Tiedättekö sen kihelmöivän tunteen ja miltä se tuntuu kun et pääse sitä heti toteuttamaan? Ihan kamalaa!

Kun viimein pääsin leipomaan niin huomasin, että sokerimassat olivat kuivahtaneet kaappiin ja tuoreina oli ainoastaan vaaleanpunaista ja valkoista massaa. Se ei ehkä tähän kokeiluun ollut paras väriyhdistelmä, mutta suloiseen kakkuun se kävi. Väreissä pitäisi olla isompi kontrasti, jotta kuvio erottuu selkeästi.

Leikkelin sokerimassaa videon ohjeen mukaan ja sain, kuin sainkin aikaiseksi videossa näkemäni ruusukuvion. Kaulin levyn kakun päälle ja lopusta massasta pyörittelin hempeät sokekerimassaruusut. Aivan loistavaa!

Harmi ettei kamerani erottanut tarpeeksi hyvin ruusun sävyeroja, mutta kakusta tuli aivan ihanan hellyyttävä. Kun pääsen kaupassa käymään ja ostamaan lisää sokerimassaa, niin teen ruusukuviosta ohjeet teille. Ja sitten lupaan ottaa sellaiset kuvat, jossa kuvio oikeasti erottuu. Ei se aina mene, niin kuin toivoisi. Mutta onneksi kakusta tuli suloinen, kuin ruusun nuppu.

Tänään meillä on herkkupäivä ja hyvässä lykyssä meillä on herkkuihin liittyvä synttäriarvonta käynnissä huomenna!

Tämmöinen tuli tästä nerikomitekniikalla tehdystä sokerimassaruusukuviosta. Se ei meinannut näkyä kakusta otetuissa kuvissa.

Tähän voit kuvitella tuon ruuskuvion.

I participate in Lavender Cottages Mosaic Monday.

Kaunis kakku kruunasi myös syntymäpäivääni. Äitini tuli katsomaan pientä, ja kahvien jälkeen pääsimme viimein treffeille. Menimme syömään ja oopperaan ihan kahdestaan.

Testasimme synttäreilläni suklaafondueta!

Eilen vietettiin synttäreitäni ja pääsimme samalla testaamaan suklaafondueta. Dippailimme sulaan suklaaseen hedelmiä ja vaahtokarkkeja. Oi miten hyvää! Nyt blogissani on arvonta ja palkintona ihan oma e-ville.com suklaafondue.

Vaahtokarkkien dippaaminen suklaassa on hurjan makeaa. Suklaafondue on kiva ohjelmanumero illan istujaisiin.

Arvontalaulu raikaa! Nyt voin ilokseni järjestää teille blogiarvonnan! Sain verkkokauppa e-ville.comilta arvontapalkinnoksi suklaafonduen! Jee! Katselin laitetta jo kesällä, mutta en sitä silloin vielä tilannut. Nyt otin e-villeen yheyttä ja sain testattavaksi suklaafonduen ja toisen laitteen teille arvontapalkinnoksi! Vitsi miten hieno synttärilahja!

Mitä kaikkea sulaan suklaaseen voi kastaa? Nyt pilkoin appelsiineja, kiivejä, mangoa, banaania ja jäätelöä. Parasta sulan suklaan kanssa ovat vaahtokarkit, popkornit ja kuivatut karpalot. Ja tietenkin lasilliset kuohuvaa! Niin namia! Meillä oli pöytä täynnä kaikkea hyvää ja pienikin oli innoissaan popkorneista. Nopeasti hedelmät ja suklaa katosivat parempiin suihin. Tuli kyllä hirveä sokerihumala!

Niin miten laite toimii? Sulatin suklaan ensin vesihauteessa ja kaadoin sulan suklaan laitteen kiiltävään pannuosaan. Napsaisin sen jälkeen heat ja motor-napit päälle. Meidän suklaafonduelaite on aika pieni, mutta siihen saa helposti sulatettua 200 g suklaata. Neljälle tuo määrä riittää liiankin hyvin. Isommalle porukalle voi sulattaa lisää suklaata ja lisätä kun suklaafondueeseen taas mahtuu. Laite ei itsessään sulata suklaata, mutta pitää sen juoksevana. Aluksi laite ei lähtenyt pyörittämään suklaata, mutta kun lisäsin pari lorausta ruokaöljyä ja sekoitin sen sulan suklaan sekaan, niin ruuvi lähti nostamaan suklaata ylöspäin. Öljy olisi varmaankin pitänyt lisätä jo sulatusvaiheessa. Mitä juoksevampaa suklaa on sen paremmin se kulkee putouksen ruuvissa. Ohjeessa ehdotettiin öljyn sijaan myös likööriä. Toimiihan se sittenkin!

Haluaisinko suklaafonduen häihin? Suklaassa dippailu saa aikaan kyllä sotkua ja en itse haluaisi valkoiseen pukuuni suklaatahroja. Toisaalta se olisi hauska herkkubuffeessa. Voisihan sitä käyttää myös juustofonduen tarjoiluun. Pilkotut hedelmät, keksit ja sula juusto voisi toimia iltapalalla. Sillon suklaafondue-laitteen pitäisi olla vähän isompi, jotta laitetta ei tarvitsisi koko ajan täyttää.

Kaikista parhaiten suklaafondue sopii hyvin illanviettoihin, joissa voi sotkea hyvällä omallatunnolla ja syödä mielin määrin hyvässä seurassa. Hedelmät ovat hyvä lisä tarjoiluu, sillä pelkkä suklaa ja karkit alkavat lopuksi maistumaan liian raskailta. Aikaa pitää varata runsaasti herkkujen esillelaittoon ja yhdessä herkutteluun.

Jos arpaonni ei suosi oman laitteen voit ostaa täältä.

Kettu tuijotteli pöydältä herkkujen määrää.

Mango toi ihanaa raikkautta suklaakastikkeeseen. Päälle vähän jäätelöä.

Arvontaohjeet!

Saat arvontalippuja seuraavasti:

1 kpl jättämällä kommenttikenttään viestiä ja sähköpostiosoitteen.

1 kpl tykkäämällä blogini Facebook-sivusta

1 kpl olemalla blogini lukija Bloggerissa

Voit siis maksimissaan saada kolme arpaa!

Arvonta suoritetaan ystävänpäivänä 14.2.2016!

Olkoon Fortuna sinulle suosiollinen!

Kannattaa muuten tarkistaa että kommentti ilmestyy tuonne listaan! Joskus selain ei meinaa tallentaa kommenttia millään. ♡♡ ♡

Onnea arvontaan! Kiitos e-ville.com ihanasta suklaafondue-palkinnosta ja testilaitteesta!

e-ville.com - Tuhansien tuotteiden valikoima

Sarjassamme yritys pienentää leveää takapuolta hiihtämällä.

Nyt ollaan mukavuusalueen ulkopuolella. Mies sanoi, että takapuoleni on levinnyt. Nyt oli jo korkea aika kantaa itseni ladulle. Hiihdä, hiihdä! Kyllä se peppu siitä pienenee!

Ostin sukseni lumien sulamisen aikoihin viime keväänä. Nyt onkin jo korkea aika ottaa sukset kunnolla käyttöön.

Nyt ollaan täysin mukavuusalueen ulkopuolella. Mieheni huomautti takapuoleni levenneen. En edes suuttunut, vaan myösin asian samalla kun silmissäni juoksi kaikki ne herkut mitä olin syönyt ja kaikki ne treenit mitkä olivat jääneet väliin. Kysyin vain, onko se paljon levennyt? Parit housut ovat tuntuneet tiukoille, mutta olen kuvitellut sen johtuvan paksuista Lidlistä ostamistani thermosukkahousuista. Elämän karut kävyt taas herättelivät todellisuuteen. Syytän mielessäni pakkasia, herkkuja ostavaa miestäni ja kaikkea muuta mahdollista, paitsi omaa laiskuuttani.

Päätin että kaivan viime keväällä ostetut sukset varastosta ja käyn hiihtämässä. Hiihdän vaikka joka päivä. Nyt on pakko tehdä jotain! Ärsytti suunnattomasti miten alku voi olla hankalaa. Meillä lähtee hyvin hoidetut ladut melkein takapihalta ja en ole koskaan niillä edes hiihtänyt! Viime keväänä ostin sukset alennusmyyntien alennusmyynnistä ja silloin lunta oli jäljellä vain urheilukentän ja mäkisen hiihtomaan verran. Oli kyllä hurjaa opetella hiihtämään ja tulemaan silloin vuoristolta tuntuvat mäet alas ja niitä nyhrätä sitten ylöspäin. Eilen sitten yliteltiin uudelleen mukavuusalueeni rajoja.

Kun nyt viimein olin saanut itseni suksien kanssa ulos, niin puuskutin ensin katsomaan miestä ja pientä, jotka olivat jo ennättäneet kairata pilkkireiän jäälle. Hiihtelin ensin ympäriinsä hangessa ja suuntasin sitten vasta ladulle. Otin hiihtoon pehmeän laskun ja hiihdin pienen neljän kilometrin lenkin. Yllättävää oli, että jossakin vaiheessa hiihto alkoi tuntua lähes inhimilliseltä, jopa mukavalta. Kun palasin lenkiltä olisin halunnut hiihtää vielä seuraavaan ja seuraavaan rantaan asti. Vaikka lunta alkoi tupruttamaan vasten kasvojani, niin tuntui että hiihdin silti suupielet korvissa. Hikoilin, kuin pieni eläin ja liikuin hyvällä sykkeellä. Ei paha, eihän! Nyt alkaa takareisissä tuntumaan treenikipua, ja voin ilokseni todeta, että kyllä tämä toimii!

Lähden kohta taas uudelleen lenkille, satakoon vaikka pieniä kiviä! Ei enää tekosyitä!

Muistakaapas käydä osallistumassa suklaafondue-laitteen arvontaan! Kokonaista suklaalevyä ei tarvitse syödä yksin, kun sen sulattaa fondueen yhdessä ystävien kanssa!

Mies ja pieni olivat pilkillä sillä aikaa, kun minä puuskutin pitkin latuja.
Saaliiksi tuli melkein-ahven (uusi laji, joka maistuu seille keitossa) ja minulle kipeät takareidet.

Pilvet alkoivat jo roikkua lumen painosta. Kohta pyryttää!

Nämä sukseni ovat tarkoitettu sunnuntaihiihtäjille. Pitäisi varmaankin ostaa pitoteippiä, sillä saisi potkuun voimaa. Nyt ilman voiteita sukset luistivat kohtuullisen hyvin, mutta meno oli hidasta. Treeniä saattaisi tehostaa vähempi kuvaaminen.

Pienen Linnun MakroTex-haasteen aihe on tällä viikolla mukavuusalueen ulkopuolella. Sattuipa sopivasti!

Minulla on hiihtopukuna Haltin kuoripuku. Se on uskollinen ystäväni melkein joka lajissa. Kun alle pukee oikein se toimii kesällä ja pakkasellakin. Kaulassa on merinovillainen Buff. Onneksi oli kevyemmät varusteet, muuten olisin sulanut. Hiihtämisessä tulee aika kuuma.

Romanttista laatuaikaa kahdestaan

Aivan ihanaa! Mieheni vei minut treffeille syömään hienosti ja oopperaan. Tekee hyvää olla ulkona ihan vain kahdestaan ja nauttia. Kuva: Äitini

Mieheni kutsui minut treffeille syömään hienosti ja oopperaan. Hän oli hankkinut liput Jyväskylän kaupunginteatteriin, jossa näyteltiin nyt Mozartin Don Giovanni. Olin niin otettu! Oopperassa on ajatonta hohtoa ja tarinat koskettavat vielä nykyäänkin.

Oli ihana saada laittautua kunnolla, kun äitini katsoi pientä. Etsin kaapista pikkumustan mekkoni ja mustan boleron. Pyörittelin hiukseni nutturalle ja meikkasin huolella. Aamulla pakkasmittari näytti -30 °C ja mietin jo pitäisikö sittenkin laittaa ne toppahousut. Onneksi sää lauhtui iltaa kohdin. Olin niin innoissani, että en lähtiessäni edes huomannut kylmyyttä.

Ennen esitystä Perhosmies vei minut käsikynkässä syömään ravintola Harmooniin. Meinasin jo livetä kuvaamaan juhlatiloja, mutta onneksi maltoin istua alas ja nauttia illasta. Ruoka oli hyvää, mutta kolmen ruokalajin jälkeen jäi vielä nälkä. Mieheni kala-annos oli aika pieni. Onhan se upeaa, että ruoka on hyvää ja aseteltu kauniisti, mutta ehkä hintaansa nähden sitä olisi toivonut olevan enemmän. Oma hirviannokseni oli kyllä hyvä valinta. Harmooni kokemuksena oli hieman jäykkä, mutta annoksissa oli makuja.

Onneksi oopperan väliajalla oli todella hyviä neljän euron paahtopaistileipiä, joilla saimme nälän taltutettua. Naureskelimme, että ensi kerralla menemme ulos syömään teatterin kahvioon.

Oma pääruokani oli hyvin kypsynyttä hirveä. Se olikin hyvä valinta.

Perhosmies valitsi siikamureketta. Yksi murekerulla lisää olisi voinut olla hyvä juttu.

Alkupalaksi oli kylmää poroa. Ja jälkkäri oli pehmeää marenkia.

Millainen oli Don Giovanni?

Nautimme molemmat esityksestä. Don Giovannia näytellyt Kevin Greenlaw eläytyi rooliinsa täysin. Miten mies voi näytelläkkään niin hyvin ja näyttää välinpitämättömältä, agressiiviselta ja himojensa orjalta ja vieläpä niin ettei taika katkea. Don Giovannin vetovoima perustui lepertelyn taitoon ja aateliseen arvonimeen. Helppohan se on langeta rahaan ja kauniisiin lupauksiin. Näitä langenneita neitoja tarinassa riitti, sillä Don Giovannille kelpasi kaikki, joilla oli hame. Tutun oloinen miesrooli sai kyllä aikaan kylmät väreet.

Oma suosikkini oopperassa oli komtuuri, joka meidän harmiksemme sai surmansa Don Giovannin miekasta oopperan alussa. Komtuuri palasi lopulta hakemaan kostonsa näytelmän päätteeksi ja saimme ihastella lisää Jari Parviaisen mahtavaa ääntä.

Aivan ihana ooppera, mutta tällä kertaa Don Giovanni ei saanut minua itkemään. Eläydyimme oopperan mukaan ja välillä teki mieli huutaa Donna Elviralle tai Zerlinalle etteivät lähde miehen matkaan. Ja tottakai molemmat neidot lähtivät. Zerlina omista hääjuhlistaan ja Donna Elvira lähti vielä niiden kaikkien petosten jälkeen. Hullua!

Mietin hiljaa mielessäni miltä tuntuisi laulaa Donna Annan vuorosanoja suihkussa. Sirkka Lamminen veti komtuurin tyttären osuuden loistavasti, miten kenenkään ääni riittää oikeasti siihen? Ääni tuntui tulevan hänestä ulos niin luonnollisesti. Ehkä se on osa sitä oopperan taikuutta.

Kävelimme hiljalleen kotiin käsikädessä ja katsoimme vielä hereillä ikkunassa vilkuttavaa taaperoa. Sitten olikin jo kiire kotiin. Ihana ilta! Naapurit älkää pelätkö, ei tarvitse vielä hankkia korvatulppia.

Jyväskylän kaupunginteatterissa oli esillä upeita naamioita. Kuvassa on se herkullinen paahtopaistileipä.

Väliaika kahvia ja pullaa!

Nyt esiintymisasut olivat tehty näistä paljettiupeuksista poiketen lakanoista. Onneksi saimme nähdä vähän kimallusta teatterin aulassa.

Muistakaa osallistua blogini arvontaan! Palkintona on e-ville.comin suklaafondue.

Askartelin itse koruheijastimia

Tein heijastinnauhasta unisiepparin. Kaunis koruheijastin koristaa nyt laukkuani.

Helmet ja höyhenet tekevät heijastimesta korun. Aika ihana unisieppari.

Unisiepparin verkkoon pitäisi takertua pahat unet ja painajaiset. Nyt se suojaa myös pimeältä.

Sain inspiraation heijastimien askarteluun heijastinnauhasta. Idea heijastimeen tuli unisiepparista, jonka olen halunnut tehdä jo pitkään.

Intiaanien uskomuksen mukaan maailman luonut hämähäkki-isoäiti kutoi maailman ylle verkon joka suodatti koko maailman pahat unet ja laski lävitseen hyvät. En kyllä muista milloin olisin nähnyt pahoja unia, mutta hyvähän se on olla olemassa, ettei muumien mörkö pääse pienen uniin. Mörkö on ollut meillä viime päivinä kova puheenaihe, kun se ilmestyi kirjastosta haetusta muumidvd:stä. Onneksi sitä ei ole osattu vielä pelätä.

Heijastin oli helppo tehdä, ainoastaan suunnittelu tuotti vaikeuksia. Piirtelin vihkooni malleja, mutta huomasin, että nauha ei kulkenutkaan sormissa, niin kuin olisin halunnut. Lopulta vain askartelin, sitä mitä sattui vaan syntymään. Ihanaa on joskus lopettaa pingottaminen ja ideoida tehdessä.

Tein rautalangasta pienet renkaat, joihin pujottelin helmiä. Sitten pujotin rautalanganpäät helmien sisään. Ensimmäisen versioni kokeilin tehdä virkkaamalla, mutta minusta tuntui että siihen tuhlaantui liikaa heijastinnauhaa. Virkkasin helpon kukkakuvion, alkuun 12 pylvästä, joihin tein joka toiseen kiinnitettyjä 6 ketjusilmukan ketjuja. Ketjuihin lisäsin jokaiseen neljä pylvästä, jotka sitten kiinnitin virkkaamalla renkaaseen.

Mutta kaunis siitä tuli virkkaamallakin. Lopuksi pujotin kolmeen rautalangan pätkään helmiä ja sulat. Kiinnitin roikkuvat sulkakoristeet unisieppariin pienillä korurenkailla. En muista edes miksi olin renkaita ostanut, mutta nyt niille oli käyttöä. Löysin laatikosta, jostakin hintalapusta jääneen ketjun ja unisieppari oli valmis. Oikeastaan aika helppo askartelu, jos materiaalia on käden ulottuvilla.

Toiseen versioon pyörittelin rautalankaa myös keskiosaan tukevoittaakseni rengasta ja sidoin rautalankaan pienen höyhenen. Lopuksi pyörittelin heijastinnauhaa ympäri rinkulaa. Ompelin lopuksi heijastinkorun takaosaan rintakorukiinnikkeen. Tein korusta yksinkertaisemman, jotta sen voi kiinnittää takkiin.

Tuli aika kivoja. Huomasitko muuten että sain lisää töitä valmiiksi keramiikkakurssilta.

Ostin heijastinnauhaa askartelutukku Charlotasta. Renkaiden tekoon käytin ohutta rautalankaa, johon pystyy pujottamaan myös helmiä.

Helmien pujottelussa heijastin nauhaan iso apu on tuo metallinen langanpujottaja.

Virkattuun unisiepparin verkkoon meni enemmän heijastinnauhaa, kuin tuohon yksinkertaisempaan malliin.

Unisiepparin höyhenien mukana pitäsi valua hyvät unet takaisin maahan.

Tein pienemmän heijastinkorun takkiin kiinnitystä varten. Se onkin aika ihana.

Nyt meillä on aika hiljaista, varmaan pupukin näkee nyt kauniita unia. Sain taas uusia keramiikkatöitä valmiiksi.

Muista osallistua arvontaan. Palkintona on suklaafondue!

Ulkoilun jälkeen maistui pulla ja kuppi kuumaa

Tein kuumaa kaakaota mummilta oppimani reseptin mukaan. Tämä on minusta maailman parasta kaakaota.

Kaakao maistui hyvälle pilkkireissun jälkeen.

Keitin kuumaa kaakaota Van Houttenista enoni reseptin mukaan. Kun olimme pieniä ja halusimme mummin luona kaakaota, mummi kaivoi tuon "pahan" kaakaon hyllystä. Tumma kaakaojauho maistui pahalle sellaisenaan, mutta mummin tekemä kaakao oli namia. Minusta mikään muu kaakao ei maistu yhtä hyvälle. Eno oli nuorena poikana opettanut reseptin mummille ja mummi näytti sitten meille.

Eilen tulimme pilkiltä ja tuntui, että joka paikka oli jäässä. Olin aamulla käynyt hiihtämässä ja iltapäivällä istuimme avantojen ääressä nauttien auringosta. Oli oikein ulkoillut olo. Meillä oli maidottomat laskiaispullat kotona valmiina odottamassa ja tarvittiin vielä isot kupilliset kuumaa. Oi miten ihanaa höyryävää kaakaota! Kerma oli jo valmiiksi vispattuna ja siitä oli vielä kaakaonkin päälle lusikoitavaksi.

Perhosmies jäi vielä jäälle itsepintaisesti pilkkimään, että saataisiin edes yksi kala näyttää pienelle. Kohta hänkin oli hymyssä suin ovella. Jee, nyt tuli ahvenia! Saattaahan se vaikuttaa kalaonneen, kun jäälläkin on rauhallista. Perhosmiehen oli sitten tuotava kalat näytille kaakaopöytään. Pieni oli innoissaan kaloista, ja hän tarjosi pullaa myös ahvenelle. Tuntui vähän pahalle sanoa ettei kala enää syö pullaa.

Niin mitenkäs nyt yhdistän kaakaon häihin? Kaakao toimi ystäväni häissä tervetuliaismaljana. Muistelin häitä lusikoidessani kermavaahtoa ja suklaahippuja kuppeihin. Kaakaota tarjoiltiin vaahtokarkkien ja minttuviinan kanssa, kun vieraat odottivat hääparia saapuvaksi hääkuvauksesta. Se olikin hyvää, varsinkin kun ulkona satoi jäistä tihkua.

Mies halusi esitellä kalasaaliinsa pienelle. Pieni oli innoissaan kaloista ja halusi syöttää kalalle palan omasta pullastaan.

Kermavaahto on ihan liian hyvää kaakaon päällä. Se tekee kaakaosta juhlavan.

Tein maidottomia laskiaispullia. Tein puolet taikinasta voisilmäpulliksi ja puolet korvapuusteiksi. Onnistuneiden pullien resepti löytyy täältä. Maidottomien laskiaispullien väliin voi laittaa soijavispiä.

Sain viime vuonna ystävänpäivälahjaksi ihanan Niiskuneiti-mukin.

Kuuman kaakaon resepti

Ainekset:

5 dl maitoa
1 dl Van Houtten kaakaota
1 dl sokeria

Koristeeksi:

Vispikermaa
Suklaahippuja

Valmistusohje:

Kaada maito, sokeri ja kaakao kattilaan.

Kuumenna seosta koko ajan vispaten. Kuuma maito tarttuu helposti kattilan pohjaan ja tekee pintaan "nahkoja". Sekoittamalla hyvin koko kuumennuksen ajan maito ei pala pohjaan.

Kun seos melkein kiehahtanut ota kattila pois levyltä.

Annostele kaakao kuppeihin ja lusikoi päälle vispattu kerma ja sirottele koristeeksi suklaahiput.

Nauti kaakao lämpimänä!

Vaahtokarkeista syntyi syötävän ihana kukkakimppu

Tein itse suloisen syötävän hääkimpun karkeista. Karkkikimppu oli helppo tehdä ja se on ihana myös ystävänpäivälahjana.

Sain päähäni kokeilla makean hääkimpun askartelua suloisista pastellin värisistä karkeista. Olin kirjoittamassa juttua hääkimpuista ja ajatus lähti kimpoilemaan. Minua pyydettiin kirjoittamaan muutama hääaiheinen juttu lehteen ja olin pyynnöstä todella innoissani. Saa nähdä milloin jutut ilmestyvät ja miltä ne näyttävät lehdessä. Nyt vähän jännittää!

Tosiaan ajatukseni harhailivat itsetehdyissä hääkimpuissa ja Tuuli Marian blogin My Little Pony-kutsukortit kummittelivat takaraivossa. Siitä ajatus johti jotenkin karkkikimppuun ja miten hyvin se sopisi hyvin heidän häihinsä ja värikkäälle morsiamelle. Idean saatuani minun oli lähdettävä karkkikauppaan siltä seisomalta. On muuten aivan mahtavaa saada inspiraatio, josta on todella innoissaan. Saisihan siitä myös tekosyyn syödä jotakin hyvää.

Keräsin namilaareista suloisen näköisiä irtokarkkeja ja ostin kaupasta isoimman vaahtokarkkipussin, mitä löytyi. Sitä harvoin katselee irtokarkkeja niiden ulkomuodon vuoksi ja nyt minulle kelpasi jopa siniset karamellit. Itse en yleensä osta irtokarkkeja, sillä monissa karkeissa on käytetty muissa maissa kiellettyjä väri- ja lisäaineita. Briljanttisininen kuuluu inhokkeihini, mutta voihan sitä joskus maistaa muutaman. Nyt olisin syönyt jokaisen namin, jos niitä ei olisi tarvittu kimpussa.

Tein teille ohjeet karkkikimpun tekoa varten. Makea karkkikimppu on myös syötävän ihana lahja ja ystävänpäiväkin on jo tulossa. Eikö kimpusta tullutkin aika ihana?

Karkkikimpun pohja oli helppo tehdä. Mietin pitkään minkä laittaisin kimpun pohjaksi, mutta kun kertakäyttöiset shampanjalasit olivat loppu tein kimpun pohjan pahvimukiin. Pahvimuki pysyy hyvin pystyssä, jolloin karkkikimppua voi käyttää myös kukka-asetelmana herkkupöydässä. Paras pohja tulee mukista ja styroxpallosta, mutta muukin materiaali käy missä tikut pysyvät napakasti kiinni. Päällystin styroxpallon elmukelmulla ja sokerimassalla. Ja painelin pallon kiinni mukiin.

Karkkikimpun valmistusohje

Tarvitset:

pahvimukin

styrox-pallon

elmukelmua

hammastikkuja

irtokarkkeja

vaahtokarkkeja

hattaraa ( jos löytyy)

pitsiä

pitsiteippiä

terävän veitsen tai muotteja
koristelupuikon

Valmistusohje:

Kokeile että styroxpallo mahtuu pahvimukiin, voit käyttää myös epämääräisen muotoista stryroxpalaa ja tehdä siitä pyöreämmän elmukelmulla.

Päällystä pallo elmukelmulla.

Kauli sokerimassa ohueksi levyksi ja päällystä pallo sillä. Sokerimassa on helppo kaulia leivinpaperin välissä. Vaahtokarkin makuinen sokerimassa sopii tähän hyvin.

Tee sokerimassasta reunapitsi muotilla tai terävällä veitsellä. Kauli massa ja leikkaa pitsikuvio. Tee reikiä veitsen kärjellä tai koristelupuikolla.

Kiinnitä pallo mukiin. Ja kiinnitä sokerimassapitsi koristelupuikolla painamalla pallon ja kupin reunaan.

Kauli lisää sokerimassaa, ja irrota siitä pieniä piparin muotoisia kuvioita. Saat karkkitikkuihin pohjakuviot.

Pujota hammastikkuihin karkit, vaahtokarkit ja pohjakuviot.

Töki karkkitikut palloon kiinni.

Lisää karkkitikkujen välikköihin hattarauntuvia.

Pyöräytä pitsi kimpun ympärille ja kiinnitä se pitsiteipillä.

Ja tadaa, syötävän ihana karkkikimppu on valmis!

Kokosin karkkeja hammastikkuihin ja tehtävä vaati valtavan määrän itsehillintää.

Näitä nameja olisi tehnyt mieli kuvata, enemmänkin. Sain ihanan Muumi-purkin mieheltä karkkipurkiksi.

Painelin karkkitikkuja aluksi väljästi kiinni pohjaan. Lopuista tikuista otin sokerimassapohjan pois ja työnsin karkkitikut väleihin. Lopulta työnsin jäljelle jääneisiin rakoihin hattaraa ja sokerimassakukkia.

Karkkikimpusta tuli todella suloinen. En tiedä raaskiiko kimppua enää syödä.

Makeaa viikonloppua!

Tampereen häämessuilla oli esillä mahtavia hääkattauksia.

Poimin teille parhaimmat kattausideat Tampereen häämessuilta. Näitä kattausideoita on helppo ammentaa kevään ja kesän juhliin. Katso kaikki kuvat ja kerro mikä on suosikki-ideasi!

Pöydät oli koristeltu näyttävin kattauksin viikonloppuna Tampereen häämessuilla. Keräsin teille parhaimmat palat hääkattauksista ja ideat ovat helposti "lainattavissa" kesän häihin ja myös muihinkin juhliin. Oma suosikkini oli tropiikkiteemainen kattaus turkoosin värisine somisteineen ja ananaksineen. Jos teemaan on uskominen kesästä on tulossa kuuma!

Messujen kattauksissa oli tällä kertaa väriä, mutta onneksi oli myös jotain valkoisen ja maalaisromantiikan ystäville. Täytyy kyllä tunnustaa, että juuttikaitaliinat eivät kuulu omiin suosikkeihini, mutta romanttinen maalaistyyli on vielä ihan kiva. Maalaisromantiikan rinnalla oli upeaa kullan säihkettä ja art decon glamouria. Olisi mahtavaa illastaa tuossa Maharadžan juhlapöydässä.

Tajusin messuilla, että hääbloggaajan trendimaailma kulkee eri tahtiin, kuin tulevien morsiamien ja tavarantoimittajien kanssa. Monet bloggaajan mielestä jo vanhaksi käyneet ideat ovat vasta nyt oikeiden häiden maailmassa aallon harjalla. Onneksi messuilla oli kuitenkin jotakin tarjottavaa myös minulle ja kihisen onnesta päästessäni niitä juttuja teille kertomaan. Saimme mukaamme mahtavan kuvasaaliin ja nyt niitä voin kaivella teille useammaksi postaukseksi.

Vietimme messuilla mukavan tyttöjen päivän serkkuni kanssa ja olisi ollut hauskaa etsiä sitä unelmapukua tai hääideoita serkulleni. Ehkä se päivä tulee vielä joskus. Itseasiassa häämessuille on ihan mukava mennä katselemaan ja ihastelemaan kauniita juttuja ilman häitäkin.

1. Viininpunainen ja persikka ovat romanttinen yhdistelmä kukka-asetelmassa.

2. Voit tulostaa itse yksinkertaiset ja kauniit ruokaliinojen mansetit. Mansetti toimii myös paikkakorttina.

3. Yhdistele rohkeasti mustaa ja kultaa, niin pääset illalliselle Maharadža kanssa.

4. Muovilautaset ja sulat toimivat hienosti katseenvangitsijoina ja paikkakortteina.

5. Erikokoiset ja muotoiset purkit toimivat kauniina pikkumaljakoina. Purkkien askartelua varten on tullut käteviä pitsiteippejä.

6. Höyhenet ja nuutuneet kukat tuovat unenomaisuutta kattaukseen.

7. Harmaantuneet lankut toimivat kivasti maalaisromanttisissa häissä.

8. Hedelmät tuovat kivan säväyksen asetelmiin.

9. Tropiikki juhlateemana tuo lisää väriä pöytään. Ihana turkoosin ja kullan yhdistelmä.

10. Tämä on kesän hittijuttu: art deco! Voit tulostaa kauniit teeman mukaiset häätabletit ja yhdistää ne kultaan ja koruihin.

Muista osallistua suklaafonduelähteen arvontaan!

Tässä lisää saalista Tampereen häämessuilta!

Ihastuin messuilla kauniisiin kukallisiin hääkutsumalleihin.

Onkohan ankkurit vähän liikaa meriaiheisissa hääkutsuissa? Tumman sininen yhdistettynä noihin tyylikkäisiin kutsuihin voisi olla kaunis yhdistelmä.

Turkoosi on myös ihana väri hääkutsuissa.

Hääkutsut ovat se ensimmäinen suuri kysymys häitä suunniteltaessa. Millaiset hääkutsut olisivat kauniit ja pitäisikö ne tehdä itse vai tilata? Tampereen häämessuilla oli esillä kauniita hääkutsuja ja pysähdyin niitä ihailemaan ja ottamaan valokuvia. Tajusin että kutsuissa oli jotakin tuttua ja käännyin katsomaan minkä yrityksen kojulla kuvailen. Totta tosiaan osasto oli Now&Foreverin ja firma oli minulle ennestään tuttu ja olihan se kaunis art deco-kattaus heidän käsialaansa. Melkein tilasin kutsut netistä häihimme, mutta kaaso sai minut käännettyä tekemään kutsut yhdessä.

Ihastuin nyt uudelleen boheemeihin kukallisiin hääkutsumalleihin ja ihanaa että löysin jotain meriaiheista myös häitään suunnittelevalle Liinalle. Näitä kauniita painettuja kutsuja on nähty vuorollaan eri hääblogeissa ja ovathan ne todella upeita. Mietin näitä kortteja katsoessani, että kannattaako käyttää aikaa kutsujen tekoon ja yrittää sillä säästää? Askartelutarvikkeet ja niihin käytetty aika maksaa jo itsessään paljon. Miten helpolla olisimme päässeetkään painamalla tilaa nappia, mutta toisaalta itse tehdyllä kortilla voi lähettää myös palan tunnetta mukana.

Olihan siellä messuilla muutakin. Löysimme messuilta myös serkkuni unelmahääpuvun! Se sopisi hänelle mielettömän hyvin. Pitäähän pukuja päästä hiplaamaan vähän, että pääsee edes vähän häätunnelmaan. Otin kuvan vinkiksi serkkuni poikakaverille, tämmöinen mekko olisi sitten kiva!

Kävimme lopuksi kuvauttamassa itsemme ihan oikeassa photoboothissa. Oi vitsi miten helppo tapa järjestää kuvaus juhliin ja kuvat saa vielä heti mukaan. Meidän kuvista tuli niin hauskoja!

Serkkuni löysi unelmapukunsa Muotitalo Tyynelän osastolta.

Hääpukutrendinä on edelleen leveät tyllein kohotetut helmat ja prinsessamainen yläosa. Näinköhän tämän puvun jo Jyväskylän häämessuilla? Kyllä näin se löytyy myös täältä!

Messuilla oli esillä automaattinen photobooth-laite
joka tulostaa kuvat mukaan. Olipa hauskaa!
Meidän kuvat ovat myös tuon firman Facebook-sivulla. Hih!

Tämä on ihan älyttömän hyvää!

Tässä teille uunissa paistettavan juustokakun resepti. Tähän amerikkalaiseen juustokakkuun tulee pinnalle pehmeää mustikkapiirakkatäytettä.

Piti heti maistaa ihan pieni pala amerikkalaista juustokakkua.

Juustokakku saa näköä kun sen leipoo korkeaan ja kapeaan vuokaan. Tunnistitko jo mikä Arabian lautanen?

Leivoin jotakin todella hyvää, uunissa paistettua juustokakkua. Hyvää amerikkalainen sitruunainen juustokakku on sellaisenaan, mutta sen tekee mahtavaksi mustikkapiirakkan mustikkatäyte. Inspiraatio kakkuun tuli Google+:n maailmasta, jossa ihanainen kuva juustokakusta ja herkullisen näköisestä mustikkatäytteestä täytti mieleni ja sai kuolan valumaan. Onneksi kuva tallentui verkkokalvoilleni, sillä en löytänyt sitä enää. Kaivoin Lidlistä ostamani kakkuvuoan esiin ja päätin testata saisinko tehtyä kakun tehtyä muistiin piirtyneen kuvan varassa. Resepti löytyy lopusta. Pieni muuten tätä kuvaa katsoessa sanoi: "kakku, nam, nam!".

Viikko on vierähtänyt hirmuista kyytiä ja muistan viikosta enon, uimahallireissun, keramiikkapettymykset, maalailut ja askartelut. Palaan varmaankin askarteluihin myöhemmin. Niin ja kävimme myös shoppailemassa Kodin Ykkösellä. Nyt on muuten pakko vinkata että siellä oli kivoja kankaita 2-3 e metri ja pellavaisia lautasliinoja 2 kpl eurolla. Nyt on iso pussi kankaita odottamassa sitä inspiraatiota ja uskon että ompelukone on jo leppynyt edellisestä kerrasta. Viikonloppuna on odotettavissa vauvantuoksua, synttäreitä sekä niitä kummeja ja mummeja, joten kiirettä riittää. Jotenkin tuntuu että tästä keväästä on tulossa muutenkin kiireinen.

Kokeilkaapa tuota piirakkaohjetta. On kyllä takuuvarmasti hyvää, mutta ei liian makeaa! Jos laiskottaa piirakkapohjaksi voi ostaa kaupan valmiin murotaikinapohjan ja kuumentaa sokeroituja vadelmia piirakan päälle, ei se väärin ole! On näppärää hoitaa leipomiset nopeasti, että pääsee nostamaan jalat ylös ja herkuttelemaan kahvista ja kakusta ihan rauhassa.

Muistakaapas se arvonta! Arvon e-villen suklaafonduen ystävänpäivänä 14.2.2016 satunnaiseen kellonaikaan! Käykääpä muuten siellä e-villen sivulla katsomassa hauskoja sisustuspullovaloja ne olisivat hauskoja hääkattaukseen.

Juustokakun pinnalle voi laittaa haluamansa marjat tai marjatäytteen. Mietin miltä kakku näyttäisi jos sen päällä olisi erilaisia näyttäviä marjoja ja hedelmiä? Tämä olisi hyvä lisä häiden kakkubuffeeseen.

Mustikat ovat terveellisiä eikö vain? Voi, mascarpone, sokeri ja kerma ovat sitten niitä hyviä.

Amerikkalainen juustokakku mustikkapiirakkatäytteellä resepti

Ainekset:

Pohja:

1 dl sokeria

125 g voita

4 dl vehnäjauhoja

1 muna

Juustotäyte:

250 g mascarponejuustoa

1 sitruunan mehu ja kuori

1 dl ruokakermaa

2 munaa

3 rkl perunajauhoja

1 dl sokeria

Mustikkatäyte:

150 g mustikoita

1 dl vettä

2 rkl perunajauhoja

2 rkl sokeria

Valmistusohje:

Voitele irtopohjakakkuvuoka ( omani on 17 cm Ø ja 7,5 cm korkea Lidlistä)

Laita kulhoon voi ja sokeri. Voit halutessasi pehmentää voin parin sekunnin ajan mikrossa. Nypi voi ja sokeri sekaisin.

Lisää joukkoon 3 dl vehnäjauhoja ja nypi ne sekaisin.

Lisää muna ja vaivaa taikina käsin. Lisää joukkoon loput vehnäjauhot ja vaivaa sekaisin.

------>Jos sinulla on valmis murotaikina hyppää nyt mukaan

Painele taikina voideltuun vuokaan ihan reunoja myöten ja laita vuoka taikinan kanssa hetkeksi pakastimeen.

Laita uuni päälle 175 °C

Ota uusi kulho ja lisää siihen juustotäytteen ainekset. Sekoita hyvin!

Ota taikina ja vuoka pois pakastimesta ja lisää siihen juustotäyte.

Laita kakku uuniin ja anna olla sen uunissa tunnin verran.

-----> Tässä mustikkatäytteen ohje

Laita kattila levylle ja lisää siihen mustikkatäytteen ainekset. Jätä n. 50 g mustikoita sivummalle.

Muista lisätä perunajauho aina kylmiin aineksiin, jos keitos ehti lämmetä anna sen jäähtyä kunnokka ja lisää perunajauho vasta sitten.

Laita liesi päälle ja hämmennä keitosta kunnes keitos pulpahtaa. Ota sitten kattila liedeltä ja lisää siihen loput mustikat. Maista! Lisää sokeria, jos se sopii paremmin makuusi. Anna jäähtyä.

Anna kakun ja mustikkatäytteen jäähtyä. Ne ovat parhaimmillaan vasta seuraavana päivänä, mutta harva se jaksaa odottaa niin pitkään.

Nauti!

Amerikkalaisen juustokakun juustotäyte näyttää onnistuneen kahdellakin kananmunalla.

Oi, oi, oi! Nyt lähtee mitä makein palkinto voittajalle!

Suklaafondue-laitteen arvonnan voittaja on nyt selvillä! Nyt yksi onnellinen pääsee herkuttelemaan suklaassa dipatuilla herkuilla.

Pieni toimi onnettarena.

Meillä oli pieni onnetar arpomassa mitä makeinta palkintoa ystävänpäivän kunniaksi! Blogiarvonnan palkintona oli e-ville.comin lahjoittama suklaafondue-laite!

Arpoja yhteensä 159 kappaletta ja tein söpöt laput pienen fortunan arvottavaksi. Hauskan arvonnasta teki, kun pieni matki käsillään ja "Pumm"-huudahduksillaan näkemäänsä ilotulitusta. Se toi arvontaan oikein juhlan tuntua. Pieni taisi olla oikein tyytyväinen tärkeään tehtävään.

Muumipurkki toimi hienosti arvontamaljana ja pieni erotteli lappuja ja ojensi niistä minulle yhden. Arvassa oli numero 69 ja arpa kuului Facebook-sivun tykkääjälle Anskulle! Olipa ihanaa tehdä hänet iloiseksi yllättävästä voitosta! Laitoin hänelle viestiä ja sieltä vastasi nopeasti takaisin onnellinen voittaja.

Olisin halunnut, että teistä jokainen olisi voittanut tämän hienon laitteen, mutta nyt palkintoja oli vain yksi. Kiitos kaikille osallistumisesta ja hienoa että teitä oli niin monta!

Jos arvonta herätti halun saada suklaafondue-laitteen oman kotiin, niin sen voi tilata verkkokauppa e-ville.comista. Hintakin on vain huimat 25,95 e. Verkkokauppa e-ville.com toimittaa Kiinassa valmistettuja edullisia tuotteita ja palvelee asiakkaitaan suomeksi ja Suomesta käsin turvallisesti. Osa tuotteista löytyy Suomen varastolta ja osa tulee suoraan tehtaalta. Tuotevalikoima on laaja ja kauppa on täynnä kiinnostavia vempaimia. Oma kiinnostus heräsi ainakin valokuvaustarvikkeisiin ja action-kameroihin. Kiitos e-ville.com!

Ihanaa ystävänpäivää teille kaikille!

Meidän suklaafondue pääsee "akkojen juomajaisiin" ensiviikonloppuna. Ihanaa on päästä viettämään tyttöjen iltaa. Mitähän hyvää dippaisi suklaaseen?

Maalailin ruusuja vesiväreillä kortteihin

Ruusuja voi maalailla kortteihin vesiväreillä ihan itse. Kun tarvitaan useita kutsuja maalauksen voi skannata ja käyttää kortin grafiikkana vaikka sadoissa korteissa.

Tämä kortti on menossa yhdelle ihanalle päivänsankarille ja tämän kortin ruusukuvio jää uniikiksi.

Vesiväreillä tehdyt herkät kukat ja boheemityyli ovat nyt suosittuja myös kutsukorttien ja grafiikan maailmassa. Ajattelin että kutsut olisi helppo tehdä itse vesivärein, jos maalaustaitoa on vähääkään. Ensin maalataan paperille ja sitten skannataan ja yritetään kuvankäsittelyohjelmalla häivyttää tausta. Sitten etsitään kiva fontti ja liitetään kuva vaikka ihan siihen Wordiin. Wordissä lisätään tekstit ja tulostetaan kauniille paperille ja taitellaan kuoriin. Samalla vesivärikuvalla saa hoidettua kutsut, menut, pullojen etiketit ja vaikka mitä. Ideana ei huono!

Kokeilin nyt miten minulta sujuisi vesiväreillä maalailu todella pitkän tauon jälkeen. Katsoin Youtubesta ensin videon ruusujen maalaamisesta akvarelleilla ja päätin yrittää. No eihän tässä voi huonosti käydä, eihän sitä tiedä miten huono on jos ei edes kokeile!

Kokeilin ensin erilaisten väripintojen sutaisuilla ja miten vettä lisäämällä väri muuttuisi kukissa. Ihastuin maalailuun ja täytyykin tätä lajia harjoitella lisää. Näitä harrastuksia alkaa yllättäen kertymään. Sain aika kohtuullisen näköisen kukkagranssinkuvan maalattua jo heti ensimmäisenä maalailupäivänä ja mihin sitten pääsisinkään, jos akvarellien maalailuun perehtyisi oikein ajan ja kirjan kanssa.

Askartelin yhdestä ruusumaalailustani kortin odottamaan, että voin antaa sen pienelle päivänsankarille. Ja loput maalaukset jäävät odottamaan lisää uusia tuotoksia, jotka käyn sitten kerralla skannamassa ja tulostamassa. Eihän sitä tiedä millaisien juhlien kutsuihin ne lopulta päätyvät tai sitten ihan vain kesän sihijuomapulloihin etiketeiksi. No, nyt on testattu ja homma on vain kiinni maalailun lopputuloksesta. Ei kannata masentua jos ei heti onnistu, sillä uusia voi tehdä aina lisää epäonnistuneen tilalle tai pistää kaaso asialle. Mitä luulette kannattaako kokeilla?

Kukkakranssia voisi käyttää grafiikkana monessa paikassa. Kaunis kranssi koristaisi myös suloisia hääkutsuja.

Vesiväriruusut ovat lopulta aika helppo maalata.

Kokeilin myös erilaisten kukkien maalailua, pitää vain malttaa odottaa että ensimmäinen maalauskerros kuivuu.

En tiedä mihin näitä maalauksiani tulen vielä käyttämään, mutta luulen että harjoittelen akvarellien maalaamista vielä vähän lisää.

Pienen linnun MakroTex-haasteena on K niin kuin kortti.

Lisää tekeämiäni kortteja löytyy täältä.

Tässä teille hääkukkainspiraatioita Tampereen häämessuilta

Tampereen häämessuilla oli nyt esillä paljon erilaisia hääkimppuja ja kukka-asetelmia. Yritin etsiä boheemia väljää hääkimppua, mutta juuri sellaista ei löytynyt. Tämä kimppu taisi olla lähinnä etsimääni. Kimpun on tehnyt Kukka Kerttuli Tampereelta.

Samalla osastolla oli myös kaunis sydänkukkaseppele.

Nämä hiuskukat johdattivat minut Kukka Kerttulin osastolle. Nätti ja yksinkertainen idea.

Bongasin näiden tyttöjen kukkavieheet ja kukat yleisön joukossa messujen muotinäytöksessä. Olkapäätä koristava kukkaviehe ja kaunis hiuskukka voisivat tuoda väriä yksinkertaiseen hääpukuun.

Nyt vasta kuvia selatessa huomasin miten kauniita myös nuo muut hääkimput olivat. Tuo keskellä oleva pisaramainen kukkaputous on ihan super ihana! Adjektiivit loppuivat taas kesken. Huhutaan että lila olisi kovasti tulossa häiden trendiväriksi. Tykkään itsekin laventelista.

Metsästin häämessuilta sitä täydellistä boheemia hääkimppua, millaisia on viimeaikoina vilahdellut ulkomaisissa hääblogeissa -ja lehdissä. Sellaista väljäksi sidottua ja hieman levähtäneen näköistä kimppua. Niin ja siinä voisi olla eukalyptusta, jaloleinikkejä ja kruunuvuokkoja. Ei ollut. No jaa, ehkä niitä ei ole tarpeeksi kysytty tai sitten kimppu hukkui kaiken ihanan alle.

Tiedättekö mikä on vieläkin kukkakauppojen kysytyin hääkimppu? No tietenkin sellainen valkovihreäkimppu, johon silloin joskus sorruin itsekin. Oikeasti trendikkäin hääkimppu on se mihin morsian sillä hetkellä ihastuu ikihyviksi ja minkä morsian valitsee ja valinnan varaa on!

Tänä kesänä on vahvasti tulossa tukkakukat. Sellaiset aivan ihanat kukkaset pujotettuna paksuun palmikkoon tai nutturaan. Ja uutena juttuna ovat myös toispuoleiseksi sidotut kukkaseppeleet, vähän kuin Frida Kahlolla. Sellainen olisi kyllä ihana.

Tampereen häämessuilla oli paljon kauniita kukka-asetelmia ja hääkimppuja. Omiin häihin tein asetelman itse, mutta nyt kun katson noita taidokkaita töitä, niin alan kovasti arvostamaan taitavien floristien kättenjälkeä. Asetelmiin on käytetty paljon aikaa ja osaamista ja niitä kumpaakaan ei välttämättä morsiamella ole häitä edeltävänä päivänä. Ja näyttäisi että kauniit pienet kukka-asetelmat lopulta sopivat myös niiden pilttipurkkien kanssa. Hih, häämaailmassa pilttipurkit taitavat olla samassa asemassa, kuin sukkahousut Pirkka-lehdessä. Ja hyvähän se on tuhlata tuolla ja pihistää sitten toisaalla.

Mikä näistä kimpuista olisi suosikkisi? Tähän voi linkittää ihasteltavaksi kuvia muista suosikkikimpuista, jos vaan löytyy kuva netistä tai instagramissa. Ihastellaan niitä sitten yhdessä!

Nämä ja alla olevat kukka-asetelmat ovat varmaankin floristimestari Saija Andreasen, Katin Kukan (Ylöjärvi) ja Annen Kukkapuodin (Nokia) käsialaa.

Tämä hortensioista ja harsokukista oleva hääkimppu olisi ehkä helppo toteuttaa itse. Tosin sarojen ja kukkien sitominen saattaisi näyttää ihan toisenlaiselta.

Tämä vihreävalkoinen hääkimppu on sekä pyöreä että köynnösmäinen. Kimpussa on valtavan upeat ruusut. Mikähän lajike tuo on?

Tässä hääköynnöksessä on sekä orkideoja, murattia ja alumiinilankaa.

Punaisesta hääkimpusta tuli mieleen satu punahilkasta, tässä on jotakin runollisen herkkää ja haurasta.

Värikäs ja oikein räiskyvä hääkimppu sopisi hyvin tropiikkihäihin.

En tiedä mitä nuo kauniit kukat ovat, olisiko jaloleinikkejä? Sarojen asettelu tekee kimpusta hauskan.

Tässä pöytä-asetelmassa on perinteikästä brittiläistyyliä. Olisikohan tässä inkaliljoja, mahtavan kokoisia ruusuja, harsokukkia ja neilikoita.

Söpö!

Ihastuin hääkimpun persikkaiseen väriin ja noihin hieman rosoisiin vihreisiin lisäkkeisiin. Aivan ihana kimppu! Melkein tekisi mieleni saada tämän värisiä ruusuja kotiin.

Ai niin piti täällä bloginkin puolella kertoa bongauksestani!

Jee! Suomi mainittu nyt kansainvälisesti tunnetussa Ruffled-blogissa! Joko näitte miten upeita kuvia oli Petra Veikkola, Pukuni, Aino, Kukka Fiori ja Makea Desing ja kauniit mallit ovat saaneet aikaan? Kuvissa näyttäisi olevan kiteytettynä tämän hetken kauneimmat häätrendit. Ihanat kuvat kerrassaan ja upeaa yhteistyötä. Muuten näistä kuvista löytyi se etsimäni boheemi hääkimppu. Taputan yhä käsiäni yhteen! Bravo!

Kokeilin miltä tuntuisi kirjoa tyyny käsin

Valkoiseen tyynyyn ompelin käsin puita koristeeksi. Samalla meni koko olohuoneen väritys uusiksi.

Tein bambulangasta ketjupistoja puiden koristeeksi. Harlekiiniruutukangas oli Anttilassa alennuksessa.

Olohuone sai sinisen maton ja päiväpeiton sohvan päälle. Ruskea sohva olikin jo aika synkkä.

Raikastin olohuoneen ilmettä vaihtamalla keväisiä värejä koristetyynyihin. Päätin tuunata Ikeasta ostamiani tyynyjä ja innoituksen puuskassa koko olohuone sai raikkaan turkoosin sävyn. Levitin päiväpeiton synkän ruskean nahkasohvan päälle ja rullasin uuden maton olohuoneen lattialle. Ihanaa, nyt on viimeinkin valoa!

Kävin Anttilassa ja Kodinykkösellä hamstraamassa edullisia puuvillakankaita. Oikeasti, kivaa kangasta sai 2-3 euroa metri! Kotona mietin mitä kankaista tekisin, niin mieleeni muistui Ikeasta ostetut tylsät valkoiset tyynynpäälliset. Olin alunperinkin koristelemassa niitä uudelleen, mutta en ehkä tällä tavalla.

Miten tyyny tuunattiin?

☆ Hahmottelin ensin paperille puita käyttäen apuna lasin pohjia ja sitten leikkelin ne mallipaloiksi.

☆ Leikkasin kuviot irti kankaasta

☆ Leikkasin sopivan kokoisia kanttinauhan pätkiä puiden rungoiksi

☆ Silitin kuviot ja kanttinauhat kiinni tyynynpäälliseen liimanauhalla. Olisi ollut helpompi käyttää tekstiililiimaa tai liimakangasta, mutta mitä inspiraation tullessa ei ole, sitä ei tarvita.

☆Kirjailin ketjupistoilla puiden reunat paksusta bambulangasta.

☆ Ompelin kahteen kertaan käsin kanttinauharungot kiinni

☆ Laitoin tyynyliinan sisään tyynyn ja asettelin sohvalle.

Leikkasin puukuviot puuvillakankaasta ja rungot kanttinauhasat.

Koristelin Ikean Gurli-tyynyliinat ja kuvioiden liimaamiseen käytin Ikeasta ostettujen verhojen mukana tullutta liimanauhaa.

Sitten vähän silitettiin. Oli kyllä harmi ettei ollut liimakangasta.

Tällä ompeluapurilla kirjomalla tulee linnanneito olo. Hih!

Minua ahdistaa ompelukoneella ompelu, sillä se ei oikein pienessä asunnossa onnistu, kun pieni on päikkäreillä ja hereillä ollessaan pieni haluaisi auttaa niin kovasti. Nyt tyyny oli helppo ommella katsoessani sivusilmällä illan elokuvaa ja ompelukoneen ääni ei herättänyt pientä. Tykkäsin kovasti miltä bambulanka näytti tyynyssä ja saatan kokeilla tehdä jotakin vähän "vaikeampaa" samalla tekniikalla.

Kuulumisia!

Mitäs muuta kuuluu? No, pieni täytti 1,5 vuotta. Juhlan kunniaksi perhosmies osti uuden Muumi-DVD:n ja pieni on niin Muumeista innoissaan. Kävimme perhekahvilassa ja varmaankin sieltä tarttui mukaan nuha. Niitä leikkilusikoita on niin ihana laittaa suuhun ja niin on varmasti monesta muustakin. Nyt olemme harjoitteet nyppypalapeliä, kuuluikohan se jo osata? Tabletti vie monesti sitten sen huomion. Sieltä pienet sormet löytävät itse Lasten Areenan ja Pikkukakkosen. Miten siitä pienestä tulikin jo niin iso?

Tyynyt olen muuten ostanut Pentikiltä ja nuo turkoosit Pentikin tyynyt olivat meidän häälahja.

Askarteluhaasteena talotaulu

Värikkäistä papereista askarreltu ja vesivärein maalattu "Maiseman vaihdos"-taulu etsii vielä paikkaansa. Se sointuu hyvin keväisiin väreihin.

Askartelin talojen kattoja aaltopahvista ja melkein sain kopioitua patinoitunutta kuparin väriä. Tunnistatko sinä lehtikuvion?

Aina maiseman vaihdos ei osu kohdalleen juuri sellaisena kuin haluaisi. Ehkäpä niistä pitää vain oppia pitämään.

Talot näyttäisivän sopivan väriltään piirongin päällä olevaan lasitavaraan. Kuvassa ruusunpunaiset Rindskopf-lasimaljani.

Askartelin taloaiheisen taulun paperista ja aaltopahvista. Paperiaskarteluhaasteena oli toissa kerralla kauniit eriväriset varsovalaiset talot. (Haastekuva löytyy alkuperäisenä täältä.) Oi miten olisi ihana päästä Varsovaan ihailemaan noita taloja ihan oikeasti, mutta nyt pääsin ehkä vähän lähemmäksi aihetta askartelemalla. Kokeilin miltä näyttäisi, jos tapetit toisi sisältä ulos ja käytin väripalettinani kuviopapereiden, teepakkausen ja Iittalan mainoslehden kuviopintoja. Taloista tuli kivan värikkäitä, niin kuin mallinsa. Olipa hauskaa askarrella pieniä paperitaloja ja maalata taloihin koristeita ja säänpieksämää seiniin ja kattoihin. Katot syntyivät näppärästi aaltopahvista ja tausta ohuen ohuesta silkkipaperista, joka sai myös pintaansa vesiväriä. Aika sympaattisia.

Niin miksi teoksen nimi on "Maiseman vaihdos"? Siksi että ajattelin, että olisipa upeaa jos maiseman voisi vaihtaa kotini ympärillä, siten ettei koti katoa mihinkään ja vain maisema ympärillä muuttuisi. Leikkasin maiseman kylmästi irti ja vaihdoin sen paikkaa. Ovet ovat taloista unohtuneet ja muuttuneita maisemia ihastellaankin turvallisesti omasta pesästä käsin. Taulusta tuli lopulta ajatukseltaan aika synkkä. Ei maisemaa voi noin vaihtaa ja vankina samoissa maisemissa on aika karua.

Aihe on nyt meillä ajankohtainen muutenkin. Meillä on suunnitelmissa maiseman vaihdos, mutta onneksi on hyvä huomata että maisema muuttuu myös silloin, kun sitä katsoo vähän eri suunnasta. En kyllä haluaisi luopua kodistani millään. Vanha viisaus on kyllä olemassa siinä, että pitää osata luopua jostain, että voi saada jotakin uutta. Näin se taitaa olla meillä mennytkin ja tässä kuluvassa viikossa on potentiaalia ihaniin muutoksiin, kun uskaltaa vain mennä ulos. En uskalla sanoa enempää, liiallinen hehkutus saa aikaan yleensä mojovan mahalaskun. Katsotaan nyt hissukseen miten elämän pienet solmujen sitojat hoitavat työnsä.

Niin mutta voin kertoa että niitä hääjuttujani on nyt julkaistu todella monessa eri julkaisussa. Linkkejä olen tiputellut Facebook-sivulle ja niitä voi käydä kurkkimassa sieltä.

Jokaisen talon askartelin yksitellen. Taulun työstämiseen meni useampi päivä ja inspiraatiokin ehti kadota tässä askartelussa. Onneksi se palasi lopulta takaisin.

Tältä taulu näyttää lopulta. Huomaatko sinä maiseman vaihdoksen?

Kokeilin miltä taulu näyttäisi piirongin päällä.

Taulu sopii ihanasti myös keramiikassa tekemiini helmiin, jotka odottavat omaa vuoroaan. Kiitos että kävit kurkistamassa kuviani!

Talot pääsevät nyt myös aiheeksi kuvahaasteeseen ja niistä näyttäisi löytyvän minun kevään väripalettini. Väripalettia käytin myös ihan oikeasti talojen maalien sekoittelussa ja se on tällä viikolla Pienen Linnun MakroTex-haasteen teemana.

Ihanaa päästä muuttamaan. Vaikka uusi kotimme ei ole näin "romanttinen", niin siellä on tilaa uudelle sängylle.

Heinolan kylpylän vieressä oli aika romanttinen paikka kuvaamiseen. Pensaskuja sopisi vaikka hääkuviin.

Ihanaa, ihanaa ihanaa me päästään muuttamaan ja saan viimein nukkua kunnolla!

Meillä on ollut asunto pitkään hakusessa ja nyt varmistui, että pian saamme uuden kodin avaimet käteen jossa pienelläkin on oma huone. Olen niin helpottunut tästä uudesta käänteestä ja saamme viimein kotimme hamsterikäytävät tyhjennettyä tilavampaan asuntoon.

Olemme kituuttaneet pienessä kaksiossa jo kuusi vuotta ja nyt voin sanoa, että jokainen kuukausi on ollut säästöä. Vuokra taitaa olla kyllä isoin asia missä voi säästää satasia kuukausittain. Nyt kyllä tuntuu niin ihanalle saada tilaa! Ainut huono puoli uudessa asunnossa on, että se on kahdessa kerroksessa ja pieni oli niin innoissaan rappusista. Oi voi!

Kun sain jonkinlaisen varmistuksen asunnosta ryntäsimme heti sänkykauppaan ja tilasin uuteen kotiin ISON sängyn! Hypin tasajalkaa kun satuin löytämään Askon poistokasasta ihan mahtavan petauspatjan poistohintaan, siinä oli muutama pölytahra, jotka saisin pestyä pois sappisaippualla. Se oli minulla haaveena saada uuteenkin sänkyyn, mutta hinta vähän hirvitti. Meillä on ollut sama avaruusteknologiapatja jo vanhassa sängyssä ja sen idea on että patja muotoutuu lämmön avulla nukkujan muotoihin ja tukee nukkujaa asennosta riippumatta. Ihana patja selkäkipuisille ja se parantaa huononkin sängyn mukavuutta huomattavasti. Uusi sänky on kyllä paras ikinä ja arvatkaapa miltä se tuntui kun testasin sänkyä uuden superpetauspatjan kanssa? Tunsin olevani kuin se prinsessa ilman hernettä prinsessa ja herne sadussa.

Meillä on ollut käytössä isäni teettämä 120 cm leveä puusänky, josta en raaski luopua ikinä. On aika hurjaa miten kiintyy liiaksi esineisiin ja käyttää niitä kuitenkin, vaikka ollaan jo mukavuusalueen ulkopuolella. Sänky menee nyt pienen huoneeseen ja siinähän tyttö on jo oppinut muutenkin nukkumaan.

Koska liian paljon hyvää tapahtuu yhtäaikaa, niin jo Murphyn lakikin jo sanoo että sille pitää olla vastapainoa. Me saimme pienen kanssa vatsataudin ja en edes muista milloin on viimeksi tullut halailtua pönttöä. Oksennusta oli kaikkialla. Veto on ollut poissa ja vieläkin on vähän vellova olo. Nyt on pyykit pesty ja lattiat desinfioitu, joten pöpövaaraa meillä ei varmaa enää ole. Muistakaa pestä käsiä, kun tulette kaupasta ja ennen ruokailua. Tältäkin olisi varmaan säästytty.

Ei, ei emme ole muuttamassa kuvista huolimatta Heinolaan, vaan ihan tuohon lähelle.

Nyt ulkoilut ja kuvailut ovat jääneet nuhan, vatsataudin ja paperikiireiden kanssa vähemmälle. Onneksi koneelta löytyi kivoja kuvia Heinolasta. Pensaskuja löytyy ihan Heinolan vanhan kirjaston vierestä.

No kohta saamme koko perhe nukkua makoisasti.